Jeesus vastasi hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä. Joh 4: 13,14
Vanhan testamentin Sikem, jonne Abraham Luvattuun maahan saavuttuaan ensimmäiseksi tuli. Jeesuksen ajan Sykar. Nykyinen Nablus, joka on Länsirannan suurin kaupunki Jerusalemin jälkeen ja jossa yhä on Jaakobin 32 m syvä kaivo. Sama kaupunki, kolme nimeä.
Pari tuhatta vuotta sitten, keskipäivän kuumuudessa, samarialainen nainen on Jaakobin kaivolla noutamassa vettä. Jeesus puhuttelee häntä ja tarjoaa hänelle elävää vettä.
Jeesus paljastaa naisen entisyyden ja ilmoittaa olevansa kauan odotettu Messias: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.” (Joh 4: 26)
Vesiruukkukin unohtuu naiselta, kun tämä rientää kertomaan miehestä, joka on paljastanut hänen syntisen elämänsä. Ja monet Sykarin asukkaista uskovat Jeesukseen. Naisesta on tullut lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.
Nykysuomessa, Vantaalla, koulupoika saa gideoneilta lahjaksi Uuden testamentin luokkatovereittensa kanssa. Kuluu 15 vuotta. Nuori mies on ajautunut elämänsä pahimpaan kriisiin. Kaikki on mennyt elämässä pilalle. Aika kuluu rikollisliigan huumetöissä. Ulospääsyä ei näy. Hän alkaa rukoilla ja lukea saamaansa Uutta testamenttia, usein yökaudet. Ja Sanan kautta hän saa kohdata Jeesuksen, joka vapauttaa, joka antaa elävää vettä, elämän vettä.
Tänään evankelistana, Jeesuksen työtoverina, hän kiittää Jeesusta, joka nosti hänet turmion kuopasta.
Herra, anna minullekin elävää vettäsi, että minustakin tulisi lähde, josta kumpuaa ikuisen elämän vettä!
Teksti: Veli Johannes