Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joh 7: 37
On juutalaisten lehtimajanjuhlan suuri päätöspäivä. Valkopukuisten pappien kulkue on kantanut vettä kultaisissa astioissa Siiloan lammikolta ja valanut veden uhrialttarille.
Mukana seurannut kansanjoukko on laulanut Jesajan kirjan lukua kaksitoista. ”Laulakaa ylistystä Herralle, valtaisat ovat hänen tekonsa.” (Jes 12: 5)
Näin kansa on riemuiten kiittänyt isiensä Jumalaa. Ja loppuylistyksenä on kaikunut: ”Suuri on Israelin Pyhä, hän, joka on teidän keskellänne.” (Jes 12: 6)
Nyt kansanjoukon keskellä seisoo Jeesus. Mutta kansa ei tunne luvattua Messiastaan. Häntä, joka voi muuttaa vedenkin viiniksi. Häntä, joka voi ruokkia viisituhatta miestä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Häntä, jota tottelevat tuuli ja aallot. Häntä, joka käskee, ja kuollut herää.
Häntä he eivät tunne.
On siis lehtimajanjuhlan suuri päätöspäivä. Ja Siiloan lammikolta ammennettu vesi on valettu uhrialttarille. Kansanjoukko on iloiten laulanut Herralle myös nämä lupauksen sanat: ”Te saatte riemuiten ammentaa vettä pelastuksen (jeshuan) lähteistä.” (12: 3)
Silloin Jeesus (Jeshua) nousee kansan keskeltä puhumaan. Hän huutaa sanoen: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!”
Tulethan ja juot!
Teksti: Veli Johannes