Uskoon perustuva maailmankuva

Tämän esityksen lähtökohtana on ajatus Jumalasta, joka on ehdoton rakkaus ja ehdoton oikeudenmukaisuus. Näiden kahden on katsottu joutuneen ehdottomaan ristiriitaan syntiinlankeemuksessa, josta on auennut pelastussuunnitelman pitkä tie Jeesuksen sanoihin ristillä: "Se on täytetty."

Saatana oli käyttänyt hyvän- ja pahantiedon puuta saadakseen ihmisen tuomion alaiseksi ja itselleen vallan. Tilanne muuttui vastakohdakseen hyvän ja pahantiedon puun polttamisessa. Mooseksen sauva on kuin ilmentymä tästä uudesta tilanteesta. Se oli taistelusauva pahan valtaa vastaan ja Jumalan vallan ilmentäjä.

Uskoon perustuvan maailmankuvan lähtökohtana on käsitys Jumalan ehdottomasta oikeudenmukaisuudesta.
Se merkitsee, ettei Jumala ota takaisin antamiaan lahjoja. Luomisjärjestyksessä jokainen ihminen on jonkun enkeliruhtinaan vallassa, eikä ole ketään, jossa voisi olla uusi alku.

Elämän hallinnassa voidaan nähdä kolme luokkaa, jotka on mahdollista rinnastaa Noan kolmeen poikaan. Seem kykenee keskittämään kaikki voimavaransaa sisäisen ristiriitaisuuden estämättä. Seemin identiteetti nostaa yhteiskunnallisille johtopaikoille ja seemiläisellä identiteetillä varustetut muodostavat yhteiskunnalle suuntaa antavan eliitin. Hintana on oman yhteyden katkeaminen syntymäkokemukseen ladattuun tunnesisältöön. Jaffetin identiteetti edustaa kansan syviä rivejä, oman sisäisen ristiriitaisuutensa takia johdettavaa suurta kansanjoukkoa. Haamin identiteetti merkitsee syntymäkokemuksen välittömässä vaikutuspiirissä olemista.

Ihminen näkee sen, mitä odottaa näkevänsä. Syyllistäminen voi näyttää tehokkaalta, koska syyllistämällä on mahdollista saada ihminen muuttamaan ulkoista käyttäytymistään. Sisäinen todellisuus ei kuitenkaan muutu, minkä oman sisäisen todellisuutensa eteen pysähtyvät helposti havaitsevat.

Kun syntymäkokemus ajatellaan keskeiseksi elämää hahmottavaksi kokemukseksi, ovat tyttö ja poika eri tilaneissa, jotka johtavat erilaisiin elämän perusratkaisuihin. Kyse on luonnollisesti opituista asioista, joiden merkityksen uudelleenoppiminen voi hämärtää. Yksilötasolla niillä ei ole merkitystä, mutta tässä niitä on käytetty hahmottamisen välineenä.

Halki Raamatun ja lähelle omaa aikaamme taustalla on ollut vanhemmuus, jossa ristiriitojen ratkaisu on perustunut vanhempien ja erityisesti isän sanelulle. Näin myös Jumalan sana näyttäytyy Jumalan saneluna. Toisenlaisesta vanhemmuudesta, jossa avaimena on toisiinsa rakkaudessa sitoutuneen avioparin suhde, myös Jumalan sana näyttäytyy toisenlaisena kertoen ennen kaikkea miten suuriin uhrauksiin Jumala on joutunut ja ollut valmis ihmisen vuoksi.

Mikä salaisuus on kätkettynä nahkaan, josta langennut ihminen sai vaatteet? Syntiinlankeemus asetti Jumalan ehdottoman oikeudenmukaisuuden ja Jumalan ehdottoman rakkauden ehdottomaan ristiriitaan, mahdottoman eteen. Miten on mahdollista, ettei tämä ollut kaiken loppu?

Jumala loi ihmisen kuvakseen, mutta mitä se tarkoittaa, kun Jumala on henki ja ihminen aineellinen olento.

Jumala on henki ja edustaa hengen todellisuutta. Tuntuu itsestään selvältä, että Jumala tarvitsi taivasta kodikseen, mutta miksi ihmeessä luotiin maa ja mitä merkitsee, että nämä molemmat luotiin Pojan kautta.

Ajastus Jumalasta sulkee pois mahdollisuuden, että Jumalan rinnalla olisi ollut myös jotain muuta.

Uskoon perustuva maailmankuva on yritys erottaa toisistaan usko, joka kantaa elämää ja ihmisten erilaiset uskoon sekoittuvat luulot. Maailmankuvaa avataan pohdintoina.