On erittäin mielenkiintoista todeta, että monet kulttuurit ympäri maailmaa puhuvat antamisesta hyvänä asiana. Tämä yleismaailmallinen ymmärrys osoittaa, että luodessaan ihmisen Jumala tarkoitti hänet antamaan omastaan. Antaminen (se, että voimme antaa) on siis Jumalan lahja meille. Antaminen on sielussamme. Toinen siihen läheisesti liittyvä asia on kiitollisuus. Kiitollisuus yhdistyy antamiseen, sillä haluamme antaa sitä enemmän, kun ymmärrämme, että olemme saaneet enemmän kuin ansaitsemme.
Mitä antaminen tarkoittaa? Onko se vain rahan lahjoittamista?
Raha on keskeisellä sijalla Raamatussa. Yksi varhaisimpia rahaan liittyviä Raamatun kertomuksia liittyy kymmenyksiin. Jaakob oli matkalla enonsa luokse, kun hän näki yöllä unessaan portaat, joita pitkin enkelit kulkivat. Hän ymmärsi olevansa pyhällä paikalla. Jaakob teki Jumalalle lupauksen kymmenyksistä. (1. Moos. 28:22)
Raamatusta näemme kuitenkin, että ensimmäinen lahja, jonka ihminen saattoi antaa Jumalalle, oli aika. Tämä johtopäätös perustuu siihen, että Jumala pyhitti seitsemännen päivän erityiseen asemaan. (1. Moos. 2:2) Aika on ainoa asia, jonka vain me voimme antaa ja pyhittää Jumalalle. Mutta aika on myös arvokas asia annettavaksi lähimmäisillemme. Sitä mukaa, kun yhteiskuntamme tahti kiihtyy, lähimmäisemme tarvitsevat tätä lahjaa. Ajankäyttömme kertoo meistä paljon. Käytämmekö aikaamme lähimmäistemme tai vaikka seurakuntamme hyväksi?
Edelliseen liittyy myös ajatus rukouksesta. Esirukous on suurenmoinen lahja, jonka jokainen voi antaa. Lahjan saaja ei ehkä tiedä lainkaan lahjoittajan henkilöllisyyttä. Saaja kokee elämässään jotain hyvää tietämättä mistä se johtuu. (Fil. 1:3-6) Rukous on myös ajan antamista Jumalalle erityisessä yhteydessä. Toisaalta rukous on lahja myös toisinpäin. Rukouksen kautta ja sen aikana Jumala lahjoittaa meille ihmeellisen yhteytensä. Joskus Hän puhuu meille sillä hetkellä. Joskus vastaus tulee odottamattomalla hetkellä, myöhemmin.
Oma osaamisemme jollakin elämän osa-alueella on mahtava lahjoitus ystäville tai ryhmille, jotka kaipaavat taitojamme. Seurakunta on yhteisö, jonne kaikki tuovat erilaisia lahjoja. Hengellisten lahjojen ohella (1. Kor. 12) tarvitsemme tässä elämässä monenlaisia käytännön taitoja. Voisimmeko opettaa jotain käytännöllistä seurakunnassa? Voisimmeko opettaa käsityötä tai vieraita kieliä tai jopa suomea ulkomaalaisille? Rakkaus on kekseliäs! Yhdessä oppiminen olisi mahdollisuus rakentaa yhteisöä, kohdata. Se vähentäisi myös monien kipeästi kokemaa yksinäisyyttä.
Käytännöllisiä lahjoja ovat myös tavarat. Jos jossakin asiassa olemme yhteiskuntana menneet oikeaan suuntaan, niin ainakin omien vähän käytettyjen tavaroiden myyminen eteenpäin, on hyvä asia. Yllättävän moni tarvitsee juuri sitä, minkä heittäisimme pois. Hengellisiä kirjoja ei missään tapauksessa tulisi heittää pois, vaan antaa eteenpäin. Jumalan Sana täyttää aina sen tarkoituksen, johon se on lähetetty. (Jes. 55:10-12)
”Sinulta me olemme kaiken saaneet…”(1. Aikak. 29:14)
”Iloista antajaa Jumala rakastaa.” (2. Kor. 9:7)
Nämä ihanat sanat eivät ole korulauseita, vaan totuutta. Nyt on antamisen aika!
TV7 puhuu antamisesta
TV7 Kaupassa on myynnissä kirja joka kertoo rahasta ja Raamatusta. Myös taloudellinen näkökulma liittyy antamiseen.
Lue Ajankohtaista-artikkeli palautteen antamisesta tästä.
Café Raamattu -ohjelma käsittelee antamista yhdestä näkökulmasta.
Kämmenellä -ohjelmassa Kari Roine kertoo matkastaan antajaksi.