Katselen järvelle, jonka jää peittää, ja valkoinen lumi kimaltelee auringon valossa. Tekee mieli lähteä kävelylle järven jäälle. Siellä näyttääkin olevan liikennettä, hiihtäjiä ja kävelijöitä. Alkuke-vään odottava tunnelma näkyy myös lintulaudalla. Kevään ensi muuttajia pyörähtää katsomassa, mitä olisi tarjolla. Katson lintukirjasta nimiä kauniille tulokkaille.
Tuntuu kuin en ansaitsisi tätä vapautta ja rauhaa. Miten voin vain olla tai mennä ilman pelkoa? Ukrainan sota on mielessä. Vaikka ei aina ajatuksissa, niin taka-alalla kuitenkin. On kuin olisi jotenkin syyllinen olo.
Mietin asiaa rukouksessa, ja sain tasapainon asian kanssa. Koin, ettei minun tule tuntea syylli-syyttä siitä, mitä Ukrainassa tapahtuu. Minun tulee luottaa, että Jumala hallitsee, sillä hän on kir-joittanut historian. On tärkeää rukoilla ja muistaa avustuksin, mutta omaa elämää ja mieltä ei pidä siirtää sotakentille. Mikäli siirrämme ajatukset ja luovumme sisäisestä rauhasta, jonka Jumala on meille luvannut, me siirrymme tämän ajan maailman levottomuuteen.
Jeesus on luvannut meille rauhansa, eikä meidän tule tyytyä siihen, mitä maailma antaa. Meidän tuskamme ja pelkomme ei auta ketään, eikä se hyödytä ketään. Luottamus ja usko Jumalaan sen sijaan saa meidät elämään sitä uskovan elämää, joka kantaa meidät ja läheisemme yli kai-ken maailman sekamelskan. Raamatussa sanotaan, että meidän uskomme on voittanut maail-man. Rukous uskosta ja rauhasta käsin kantaa, ja Pyhä Henki pääsee johtamaan rukoustamme oikeaan kohteeseen ja kertoo, mitä tulee rukoilla. Pelon ja paniikin henki on paholaisen henki, ei Jumalan.
Tulevaisuuden saamme jättää Jumalan käsiin. Raamatusta tiedämmme, että vaikeita aikoja tulee ja maailman ruhtinas saa enemmän valtaa. Niinpä meidän, jotka uskomme Jumalan rakkauteen ja huolenpitoon omiaan kohtaan, tulee kulkea rukoillen ja Jeesuksesta kertoen.
Mietin, miten Jeesus toimi pääsiäisaterialla. Hän tiesi, mitä tulee tapahtumaan lähitunteina, ja silti hän vietti yhteistä aikaa opetuslastensa kanssa. Jeesus pesi heidän jalkansa, hän asetti ehtoolli-sen, rukoili itsensä Jumalan käsiin, rukoili opetuslasten puolesta ja myös kaikkien uskovien puo-lesta kautta tulevien aikojen. Lopuksi he lauloivat kiitosvirren. Kaiken tämän hän teki rauhasta ja rakkaudesta käsin. Jeesus tiesi, että häneen sattuisi, kun hänet naulitaan ristille. Jeesus tiesi myös, että hänen kuolemansa ja kallis pyhä verensä jäisi niin monelta ihmiseltä maailman histo-rian aikana turhaksi. Pelastus ei koskisi kaikkia, sillä niin monet kulkevat Jeesuksen ristin viholli-sina kadotukseen. Tämä varmasti tuotti suurta tuskaa Jeesuksen rakkaudellisessa sydämessä.
Rukous on valtava etuoikeus. Saamme Jeesuksen nimessä mennä Kaikkivaltiaan Jumalan eteen tuoden kiitoksen kanssa tiettäväksi anomisemme ja pyyntömme. Emme tiedä, mitä rukous saa aikaan, mutta tiedämme, että Jumala kuulee rukoukset ja haluaa, että rukoilemme, ja nyt erikoisesti Ukrainan kärsivän kansan puolesta.
Jeesuksen rukous kaikkien uskovien puolesta:
”Mutta minä en rukoile ainoastaan heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Rukoilen, että hekin olisivat yhtä meissä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, minä olen antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä – minä heissä ja sinä minussa – jotta he olisivat täydellisesti yhtä ja maailma tietäisi, että sinä olet lähettänyt minut ja rakastanut heitä, niin kuin sinä olet rakastanut minua.
Isä, minä tahdon, että myös nämä, jotka olet minulle antanut, olisivat kanssani siellä, missä minä olen, ja näkisivät minun kirkkauteni, jonka sinä olet minulle antanut, koska olet rakastanut minua ennen maailman perustamista. Vanhurskas Isä, maailma ei ole tuntenut sinua, mutta minä tun-nen sinut, ja nämä ovat saaneet tietää, että sinä olet minut lähettänyt. Minä olen tehnyt sinun nimesi heille tunnetuksi ja teen vastakin, että se rakkaus, jolla sinä olet rakastanut minua, olisi heissä ja minä olisin heissä.”
Jumalan rauhaa
Mirja