Katselen valkoisen harmaata maisemaa Lohjansaaressa. Toisaalla mielessä välkkyy vielä Atlantin sininen meri ja kirkas taivas. Kaksi vastakkaista kuvaa kertovat minulle Jumalan mahdottoman mielenkiintoisesta ja kauniista luomistyöstä. Kiitän myös mahdollisuudesta nähdä tämä kaikki ikään kuin samalla kertaa.
Kaikessa Jumalan luomistyössä on suunnatonta kauneutta. Esimerkiksi, kun katselen jääkukkia ikkunassa, ovat ne ihmeellisiä taideteoksia. Samoin erilaisten kaktusten kukat, joita Teneriffalla näin. Luonto on pieniä kauniita yksityiskohtia täynnä. Pitää vain pysähtyä ja katsoa. On hienoa saada tuntea olevansa suuren Luojan käsialaa. Hänen luomistyönsä ihme. Jumala rakastaa minua sellaisena kuin olen. Aivan kuin tuo ikkunan takana oleva pieni talitintti, joka hyppelee oksalta oksalle etsien jotain nypittävää suuhunsa. Se ei mieti, olenko kyllin hyvä, kaunis ja kelvollinen. Se hyväksyy itsensä talitinttinä.
Suuria henkisiä ja fyysisiä ongelmia aiheuttaa meissä ihmisissä se, kun emme hyväksy itseämme tai toisiamme sellaisina kuin olemme. Pitäisi olla enemmän, osata enemmän ja näyttää paremmalta. Terve itsetunto on myös lahja ja sitä voimme itsessämme ja toisissamme vahvistaa. Muistan, kun lapseni olivat pieniä ja usein kehuin heitä, silloin vanhempi suvun jäsen sanoi minulle, ettei lapsia saa kehua, tulevat ylypiääksi vain. Sanoin silloin ja sanon edelleen, että lapsia pitää kehua ja kannustaa. Kyllä tämä maailma tuo negatiivista palautetta jokaisen eteen, ja esitetään vaatimuksia vaatimusten jälkeen. Sanat ovat tärkeitä, kosketus on tärkeää, rukoukset ovat tärkeitä. Kun kaikki tuo pohjautuu rakkauteen ja suojelevaan asenteeseen lasta ja toisiamme kohtaan, se kannustaa ja antaa voimaa kestää elämässä eteen tulevat koettelemukset. Hyvä ja turvallinen lähimmäinen ja vanhempi, jonka toiminta on ennakoitavissa, on tärkeä asia niin lapsen kehityksessä kuin kaikissa muissakin ihmissuhteissa.
Ihmisluonteet ovat erilaisia, ja kovin temperamenttinen tai taiteellinen luonne voi joutua helposti väärin ymmärretyksi. Ajattelen Jeesuksen opetuslapsia, jotka olivat kaikki erilaisia. Esimerkiksi Pietarilla oli päinvastainen luonne kuin Johanneksella. Näin olen Raamatusta ymmärtänyt. Jeesus tuntee ja tietää, minkälaisia olemme, ja kutsuu sen mukaisesti meitä eri tehtäviin.
Perheen lapset ovat usein luonteeltaan myös erilaisia. Muistan päiväkotiajoiltani, kuinka lapsiryhmissä oli lapsia luonteensa puolesta laidasta laitaan. Jokaista tuli kohdella yksilönä, ja ohjeistin välillä voimakkaastikin henkilökuntaa siitä, että muistakaa kaikessa työssänne, ettette turmele lapsen itsetuntoa. Siihen ei kenelläkään ole oikeutta. Jeesus kutsui lapsia luokseen ja siunasi heitä. Hän ei siirtänyt lapsia syrjään pois jaloistaan vaan otti heidät syliinsä ja neuvoi aikuisia tulemaan lapsen kaltaisiksi. TV7-kanavalta tulee sarja Eväitä vanhemmuuteen. Siinä asiantuntijat antavat ohjeita vanhemmille lapsen ja oman itsensä kohtaamisessa. Olen iloinen tästä ohjelmasarjasta. Kristuksen kohtaaminen ja Jeesuksen tuntemisen myötä avautuva uusi elämän tie on alku sisäiselle matkalle minuuteen. Pyhä Henki kirkastaa meille Kristusta ja ohjaa meitä kulkemaan oikeaa tietä. Tällä tiellä tapaamme ja tarvitsemme toisia uskovia saman tien kulkijoita. Pyhän Hengen jakamat armolahjat on tarkoitettu käyttöön, rakentamaan uskovien yhteyttä.
Matka omaan minuuteen ja Jeesuksen parantavaan hoitoon ei aina ole kivuton. Pyhän Hengen työ saattaa jäädä kesken, ja silloin uskonnollisuus peittää sisäisen keskeneräiseksi jääneen rakenteen. Omankin sisimpäni eheytymisen matka on vielä kesken. Uskon, ettei se täällä maailmassa tule kokonaan täydellisen ehjäksi. Vasta sitten kun juoksutyttö on kotona iäti Isän luona ja saan uudet vaatteet ja uuden nimen, myös sisimpäni on silloin täydellinen, alkuperäinen ja turmeltumaton.
Jumala sanoo, että hän asuu niiden ihmisen luona, joilla on nöyrä sydän ja murtunut mieli. Sitä rukoilen itselleni: nöyrää sydäntä ja murtunutta mieltä. Kompastellen mutta määrätietoisesti Jeesukseen turvaten etenee vaellukseni kohti voittopalkintoa. Matkalla tehdään Isän antamia hommia. Luotan siihen, että kun Hän antaa tehtävän, Hän myös varustaa.
Tähän luotan, kun olen aloittanut toimittamaan kristillistä naisten lehteä Christinaa. Tämän vuoden ensimmäistä numeroa ollaan rukoillen tekemässä. Toivon lehden olevan siunaus Suomen naisille.
”Pikkulintu riemuissaan laulelevi lauluaan, eihän jouda kaipaamaan eikä suremaan. Ei hän, ei hän jouda suremaan. Herättyään oksalla alkaa kohta laulella; vaikkei tiedä ruuastaan laulaa sentään vaan. Laulaa, laulaa, laulaa sentään vaan. Kuule linnun laulua, katso kohti taivasta: Surut kulkee kulkuaan, laula sinä vaan. Laula, laula, laula sinä vaan.”
Mirja
