Lomailu on ihanaa ja tarpeellista. Näin sen huomaa, kun irrottautuu ja lähtee pois tavanomaisista ympyröistä. Olemme olleet jo 22 kertaa samaan aikaan vuodesta Teneriffan aurinkosaarella, jossa turismi on voimakkaasti kasvanut tänä aikana. Hotelleja ja infrastruktuuria on rakennettu. Ympäristön siisteyteen sekä puistojen ja rantatien rakentamiseen on panostettu. Meren rantaa kiertävää kävelytietä onkin kiva kävellä, kun ei ole kiirettä. Vuoden pimeimpänä aikana pari viikkoa auringossa voimaannuttaa mielen ja ruumiin, sen olemme kiireisinä työvuosina huomanneet. Martti noin 30 vuotta sitten osti lomaosakkeet täältä aurinkosaarelta ja ne ovat olleet meillä jokavuotisessa käytössä.
Tämä vuosi oli merkityksellinen, sillä koko perheemme oli kanssamme samaan aikaan lomalla. Oli ihmeellistä, että kaikki saivat talvilomaa samalla viikolla, joten yhteinen loma tuli mahdolliseksi. Olenkin sitä monena vuotena rukoillut ja nyt on se vuosi, jolloin saimme olla yhdessä lomalla. Tämä vuosi oli varmasti paras mahdollinen, sillä lastenlapset ovat jo sen verran isoja, että heidän kanssaan on helppo retkeillä. Saimme myös viettää kaksia kihlajaisia, joten todellinen juhlamatka oli kyseessä. Perhe kasvaa avioliittojen myötä. Yhdessä rukoilimme ja kiitimme Jumalaa, että Hän armossaan antoi meille tämän loman ja aurinkoiset päivät. On hienoa, että voimme koko perhekunta rukoilla yhdessä. Se on suuri kiitoksen aihe.
Tapaamme loman aikana suomalaisia uskovia ystäviä. Yhteisissä kokoontumisissa rukoillaan ja siunataan tätä saarta sekä koko Espanjaa. ”On koko maailma Hänen kädessään, on koko maailma Hänen kädessään”, näin lauletaan lastenlaulussa. Se on hyvä muistaa, kun liikkuu eri maissa ja tapaa eri kulttuureissa eläviä ihmisiä. Kaikki on Jumalan kädessä, Hän on luonut maailman ja sen eri kansallisuudet. Jumala puhui minulle eräänä päivänä sanansa kautta, kun luin Raamatusta Markuksen evankeliumin jakeet 2:13-17. Siinä kerrotaan, kuinka Jeesus kutsui Leevin seuraamaan häntä. Kun Jeesus meni opetuslastensa kanssa Leevin kotiin aterialle, mukana oli myös monta publikaania ja syntistä. Heitä oli näet paljon Jeesuksen seuraajien joukossa. Fariseukset ja kirjanoppineet paheksuivat tätä ja sanoivat: ”Kuinka hän syö ja juo publikaanien ja syntisten kanssa!” Jeesus sanoi heille: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita vaan syntisiä.” Koin siinä lukiessani, kuinka suuri on Jumalan armo ja rakkaus. Me uskovat olemme usein näitä fariseuksia ja kirjanoppineita, jotka osoittelemme sormellamme ja tuomitsemme toisemme. Emmekä näe, kuinka Jeesus kulkee syntisten ja syrjäytyneiden keskellä. Teneriffan saarella kulkee suomalainen mies kadulla afrikkalaisten keskuudessa, jotka yrittävät saada elantonsa myymällä kaikenlaista aurinkolaseista käsilaukkuihin. Tämä nuori mies keskustelee heidän kanssaan ja kertoo heille Vapahtajasta. Näin Jeesus haluaa meidän tekevän.
Fariseukset ja kirjanoppineet kyttäilivät, mitä Jeesus tekee ja puhuu. Heidän aikansa meni siinä. Jeesus ei heistä välittänyt, vaan kulki kansan keskellä kertoen Jumalan valtakunnasta, parantaen sairaita ja ajaen ulos riivaajia. Tämä on nyt meidän, Jeesuksen seuraajien, tehtävä. Kuitenkin paholainen saa uskovienkin huomion kiinnittymään vähemmän tärkeisiin asioihin ja kyttäilemään toisiaan. Tulee riitaa ja loukkaantumista, eriseuraisuutta ja tuomion henkeä toisia uskovia kohtaan. Minulle tulee mieleeni kysyä näissä tilanteissa: Miten Jeesus toimisi?
Jeesuksen vastaukset vastustajilleen olivat suorat ja yksinkertaisuudessaan täydelliset. Usein fariseukset ja kirjanoppineet joutuivat lähtemään sanattomina pois. Jeesus tiesi heidän ajatuksensa ja tarkoitusperänsä. Niin hän tuntee ja tietää meistäkin kaiken. Mitään emme voi häneltä pitää salassa tai minnekään emme voi piiloutua Jumalan katseelta. Toisaalta se on pelottavaa, mutta toisaalta turvallista. Kun ajattelen Jumalan kaikkivaltiutta, pyhyyttä ja suuruutta, on Hän peljättävä. Mutta kun ajattelen Jumalaa Jeesuksen kautta rakastavana ja huolehtivana Isänä, on Hän turvallinen Abba-isä, jonka puoleen voin kääntyä kaikissa tilanteissa.
Oli hienoa katsella perheemme viittä pienokaista, jotka niin turvallisesti pyörivät ja häärivät, missä sitten liikuttiinkin. He tiesivät, että isä on mukana ja katsoo, ettei mitään pahaa tapahdu. Tarpeet tulivat täytettyä ja vähän ylimääräistäkin kivaa tuli saatua. Lapset olivat tasapainoisia ja heidän kanssaan oli mukavaa, oltiinpa sitten eläintarhassa, uima-altaalla tai juhla-aterialla.
Isän valvova silmä seurasi heitä koko ajan ja se toi turvallisuutta lasten elämään. Näin Taivaallinen Isämmekin vartioi ja valvoo kulkuamme. Saamme välillä jotain kivaakin, josta ilahdumme, kuten nyt tämä loma yhdessä perheen kanssa. Kiitos on tärkeää ihmisten välillä ja kiitollisuus myös Jumalalle Hänen huolenpidostaan.
”Olen pieni ja onnellinen, Isä suuri on taivainen, minä riemusta laulelen ain, Isän kanssa en pelkää lain.”
Mirja
