Taivas itkee. Itkemme kaikki, joita Turun järkyttävä veriteko on koskettanut. Kaukaa Marokosta tulee nuori mies puukottamaan suomalaisia naisia. On käsittämätöntä ymmärtää, miksi. Rukoilen tämän nuoren miehen puolesta. Mitä lie hän on kokenut, kun on ajautunut noin väkivaltaiseen tekoon.
Katsoin internetistä kuvia, joissa presidenttimme ja joitakin ministereitä istui Turun tuomiokirkossa järkyttävän tapahtuman jälkeen järjestetyssä jumalanpalveluksessa. Tällaisten tapahtumien jälkeen on tapana kansainvälisestikin kokoontua kirkkoon. Mietin, miten tärkeää olisi kansana kokoontua kirkkoon rukoilemaan, ennen kuin terrorismi saa jalansijaa kansamme keskuudessa. On hyvin vaikea hyväksyä, että Suomessa on tapahtunut terroriteko. Turun tapahtuma tuli liian lähelle.
Kiinnitin huomiota siihen, kuinka eri tavoin Yhdysvaltain varapresidentti ja oman maamme presidentti puhuivat. Yhdysvaltain varapresidentti sanoi ilmaistessaan osanottonsa Barcelonan terroriteon jälkeen, että rukouksemme ovat uhrien omaisten luona. Presidentti Niinistö sanoi Turun terroriteon jälkeen, että ajatuksemme ovat uhrien omaisten luona. Me tarvitsemme kansana ja yksilöinä Jumalan apua, tarvitsemme pelastajaa, tarvitsemme enkelien suojaa. Kaikki turva ja suoja on vain rukouksen päässä. Jumala kuulee rukoukset, Hän ei ole kaukana yhdestäkään meistä. Mikäli hylkäämme Jumalan emmekä halua Jeesuksen veren turvaa, avaamme oven pahuuden voimille. Koen, että kansamme nykyinen hengellinen tila on hälyttävä. Siksi uskovien rukoukset yhdessä ja erikseen ovat niin tärkeitä.
Muistan, kuinka monta vuotta sitten minulle soitti eräs vanhempi henkilö. Olin ajamassa Kivistöntietä ja pysäytin auton keskustellakseni rauhassa soittajan kanssa. Hän sanoi, että oli saanut kehotuksen soittaa minulle ja kertoa, että vaikeat ajat ovat tulossa. Tarvitaan ryhmiä, jotka kokoontuvat rukoilemaan. Muistan, kuinka suuri hätä soittajalla oli. Hän sanoi, että missä vain voi kokoontua, vaikka jokaisessa saunatuvassakin, kunhan vain uskovat kokoontuvat yhdessä rukoilemaan Suomen puolesta. Viesti ei ole minulta unohtunut.
Olimme kuuntelemassa israelilaista musiikkiryhmää Hämeenlinnassa. Oli ihanaa laulaa israelilaisia lauluja ja kuunnella ryhmän esitystä. Tilaisuudessa tuli esille, kuinka usein Israelissa on koettu samaa kuin me suomalaiset koemme nyt, kun ensi kertaa puukottaja riehui kadullamme. Pari vuotta sitten ollessamme Jerusalemissa työmatkalla menin yksin kävelemään hotellin takana olevaan puistoon. Istuin penkille ja katselin maisemaa, joka oli Vanhaankaupunkiin päin. Nautin auringosta ja lintujen laulusta. Puiston käytäviä lakaisi vanha mies, jonka olin ohittanut kävellessäni penkille istumaan. Yhtäkkiä eteeni ilmestyi nainen, joka alkoi neuvoa, että ei pidä kulkea yksin eikä istua yksin, sillä puukottaja saattaa osua paikalle. Hän kehotti minua lähtemään. Tuli kylmäävä olo ja lähdin kävelemään hotellille. Huomasin, että vanha mies, joka oli lakaissut käytäviä, oli jäänyt istumaan vähän matkan päähän penkille. Hän oli ystävällisesti jäänyt minua vahtimaan ja nyökkäili, kun lähdin pois. Silloin tajusin konkreettisesti, minkälaisten uhkien keskellä juutalaiset elävät omassa maassaan.
Olimme TV7-illassa Salossa, jossa oli hyvä Pyhän Hengen läsnäolo, ja ystävien rakkaus tuntui ja näkyi. Menemme Huittisiin ja Turkuun alkavalla viikolla. ”Toistemme eestä rukoilemme, siks kunnes kohdataan”, lauletaan vanhassa laulussa. Meillä uskovilla on toivo, toivo tulevasta, joka on lupausten mukaan tuleva. Tämä toivo iankaikkisesta elämästä Jumalan luona ei ole turha. Meille on luvattu myös rauha, joka on ymmärrystä ylempi ja joka varjelee sydämemme Jeesuksessa Kristuksessa.
Mitä muuta tarvitsemme nykyajan epävakaassa maailmassa kuin toivoa ja rauhaa? Jumala Pojassaan Jeesuksessa tuli maailmaan ja sovitti vihollisuuden Jumalan ja ihmiskunnan välillä. Sovitus on otettava vastaan henkilökohtaisesti jokaisen omaan elämäänsä. Jokaisen on polvistuttava Jeesuksen edessä ja sanottava: ”Minä otan pelastuksen vastaan ja annan särkyneen elämäni ja murskatun sydämeni sinulle, Jeesus. Pese minut verelläsi ja tee minut ehjäksi jälleen.”
Jeesus on ihana: Hän ottaa kädestä, nostaa pystyyn ja sulkee syliinsä. Silloin väistyy kuolema, sitä ei ole enää oleva, ei itkua, ei sairautta, ja kyyneleet pyyhitään pois. Se on ikuisuuteen vaikuttava hetki.
Mirja
