Katselin ja kuuntelin kenialaisen Dr. Owuorin julistusta, joka vieraili viime viikolla Suomessa pitämässä kokouksia. Suora lähetys näkyi hyvin pienestä, punaisesta iPadistani TV7 Plus -kanavan kautta. Kuuntelin ohjelmaa autoa ajaessani sekä Lohjansaaren kotimme keittiössä puuhatessani että terassilla istuessani. Kaikkialla lähetys kuului ja näkyi moitteettomasti. Dr. Owuorin puhe kesti monta tuntia kerrallaan. Hänen sanomansa oli hyvin vakava eikä hän tehnyt kompromissia julistuksessaan. Jeesuksen veri, ristin sanoma ja pyhitys olivat selkeästi esillä. Jeesus tulee noutamaan vain puhdistetun seurakunnan, jonka vaate on valkoinen ja tahraton. Dr. Owuor on profeetta, jolla on seurakunnan herättäjän tehtävä lopun aikana. Herättäjiä tarvitaan, sillä elämme aikaa, jolloin Jumalan sanaa ei juurikaan kunnioiteta. Maailman rakkaus sekä elämisen murheet saavat helposti vallan myös uskovissa. Jeesus kysyikin, että kun tulen takaisin, löydänkö uskoa maan päältä.
Jeesuksen tulemuksesta ja lopun ajoista ennen tuhatvuotista valtakuntaa puhui myös Shaukat Anjam ohjelmassaan ”Pyhä Henki tänään”. Myös Pirkko Vesavaara puhui samoista teemoista ”Herätys”-ohjelmassaan. Saman päivän aikana eri ohjelmista kuului TV7:n kanavilta kutsu: Valmistautukaa, sillä sulhanen tulee hakemaan morsiantaan. Onko häävaatteesi kunnossa, puhdas ja tahraton? Onko öljyä lampussasi?
Katsoimme lauantai-illan elokuvaa, joka kertoi nuoresta naisesta. Hän tuli yllättäen raskaaksi ja meni tekemään aborttia. Elokuvan sanoma oli, että abortti on murha, teki sen missä kasvun vaiheessa hyvänsä. Alusta asti hedelmöittynyt munasolu on elävä ja kasvava ihminen. Elokuvassa näytettiin, kuinka Jeesus ilmestyi naiselle ja kertoi asioita, jotka pitäisi olla kaikilla abortin tekoa kannattavilla tiedossa. Kovan sisäisen taistelun jälkeen nuori nainen päätti pitää lapsensa.
Iloitsin, että olimme ostaneet elokuvan esitysoikeudet, sillä elokuva toi esille sen, miten voimme ymmärtää lapsen oikeuden kasvaa äidin kohdussa ja syntyä rakastettuna. Elämme hyvän elintason maassa, joten en voi millään käsittää, kuinka lainsäädäntömme antaa oikeuden tehdä abortin niin kovin kevyin syin. Kuinka tärkeitä henkilöitä ja ihania ihmisiä onkaan jäänyt syntymättä. Elokuvassa oli hyvin kuvattu, kuinka kyynisiä olivat nämä lääkärit ja hoitajat, jotka tekivät abortteja liukuhihnalla. Jeesus itki lasten puolesta, jotka oli tarkoitettu elämään. Hän puhui jokaiselle naiselle, joka tuli tekemään aborttia. Lapsi tarvitsee äitiä jo sikiönä. Lapsi haluaa kasvaa ja syntyä, varttua aikuiseksi ja elää. Ihminen on ottanut Jumalan paikan, eikä siitä seuraa mitään hyvää.
Kristittyjen tulisi puolustaa ja hoitaa elämää. Jumala rakastaa jokaista ihmistä ihan alusta lähtien viimeiseen henkäyksen saakka. Jumala haluaa auttaa, antaa siunauksensa ja pelastaa meidät kaikesta pahasta. Kysyin Israel-matkallamme eräältä juuri uskoon tulleelta palestiinalaismieheltä, mikä sai hänet antamaan elämänsä Jeesukselle. Hän vastasi: ”Kuinka olisin voinut hyljätä näin suuren rakkauden?” Olemmeko me suomalaiset hylänneet suuren rakkauden? Tämä on elämän ja kuoleman kysymys, johon jokaisen on henkilökohtaisesti vastattava.
Soitin iäkkäälle ystävälleni, joka kertoi voimiensa vähenevän päivä päivältä. Mietin tätä elämää. Ensin katselin elokuvaa, jossa kerrottiin elämän alkuvaiheista ja nyt puhelin vanhuksen kanssa, joka on elämänsä lopussa. Molemmista päistä ollaan lainsäädännön myötä sallimassa ihmisen elämään puuttuminen. Ihmisen elämänkaarta tulee kunnioittaa, sen alkua ja loppua. Ystäväni on mieleltään virkeä ja asuu vielä yksin kotona. Hän rukoilee paljon, pitkin päivää, ja suorittaa näin esirukoilijan tehtäväänsä. Jumala pitää näitä uskollisia esirukoilijoita elossa, sillä nyt heitä tarvitaan. Kuinka tärkeitä ja rakkaita nämä Jumalan iäkkäät palvelijat ovatkaan Jumalalle ja meille kaikille! Me, jotka teemme työtä Herran elopellolla ja koemme päivän helteet, tarvitsemme tukijoukkoja, jotka rukouksin kannattelevat käsivarsiamme. Kiitos Jumalalle näistä uskollisista rukoilijoista!
Maarit Leinosen sanoin: ”Tahtoisin nähdä enkelin kyttyrää kantavan, jaksaisin paremmin tätä omaani pitkällä kivisellä tiellä. On, on niitä nähty. Ihan maajalassa. Siipien välkettä pilvistä odottaessasi et vain huomannut. Tarpoivat ohitsesi arkivaatteissa kassia kantaen. Huulilla hyvä sana. Silmissä siunaus.”
Keskikesän juhlaterveisin
Mirja
