Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme tuottaa meille määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden. Emmekä me kiinnitä katsettamme näkyvään vaan näkymättömään, sillä näkyvä kestää vain aikansa mutta näkymätön ikuisesti. 2 Kor 4: 17,18
’Tämä hetkellinen ja vähäinen ahdinkomme’!
Hieman aikaisemmin Paavali on kuitenkin todennut, että olemme ’kaikin tavoin ahtaalla, neuvottomia, vainottuja ja maahan lyötyjä’. Ja nyt hän kutsuu ahdinkoaan vähäiseksi ja hetkelliseksi.
Ystäväni, kun sinä olet täysin neuvoton, vainottu tai maahan lyöty, kutsuisitko sinä ahdinkoasi vähäiseksi? Pikemminkin musertavaksi ja tilannettasi toivottomaksi. Älä kuitenkaan lannistu! Älä masennu! Muista sanonta: murehtiminen ei tyhjennä huomista sen suruista, vaan se tyhjentää tämän päivän sen voimasta!
Senpä tähden ymmärrä, että ahdinkosi on kuitenkin vain hetkellinen ja vähäinen ikuisuuden näkökulmasta. Tämän Paavalikin toteaa. Ja vaikeuksia luetellessaan hänellä on rohkaisun sanat: ’emme umpikujassa, emme toivottomia, emme hylättyjä emmekä tuhottuja’.
Kristityt kiinnittävät katseensa näkymättömään eivätkä näkyvään kuten filosofit! He saavat kokea sen, mistä D. L. Moody on sanonut: ”Kristitty polvillaan näkee enemmän kuin filosofi varpaisillaan.”
Suuntaa katseesi siihen, mikä kestää ikuisesti — älä tähän katoavaan maailmaan! Katso kärsimystäsi ikuisuuden näkökulmasta. Näet määrättömän suuren, ikuisen kirkkauden, joka odottaa sinua. Itse Herra Jeesus on sen sinulle valmistanut.
Vielä kerran saat astua murheesta Hänen iloonsa!
Teksti: Veli Johannes