Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun. Joh 16: 9
Näin Jeesus ilmoittaa, että epäusko on pohjasynti. Ja siitä kumpuavat kaikki muut synnit
Eräs yhteinen synnintunnustus toteaa: olen tehnyt syntiä ajatuksin ja sanoin, teoin ja laiminlyönnein.
Mikä näistä tavoista tehdä syntiä on raskauttavinta?
Sanot ehkä ”teot”. Mutta onko näin? Toiset voivat todeta ”sanat”, ajatellen omaa hallitsematonta kieltään. Joku voi syvällisemmin todeta ”ajatukset”.
Mutta kuitenkaan mainituista neljästä tavasta tehdä syntiä eivät väärät ajatukset, eivät loukkaavat sanat eivätkä julmat teot ole pahinta, vaan laiminlyönnit.
Viimeisellä tuomiolla (Matt 25: 31-46) kansat kootaan Ihmisen Pojan eteen, ja Hän erottaa ihmiset toisistaan, niin kuin paimen erottaa lampaat vuohista. Lampaita Hän kutsuu ”Isäni siunaamiksi”. Heidän nimensä ovat jo kirjoitetut elämän kirjaan; vuohien nimiä ei elämän kirjasta löydy.
Ja sitten lampaat saavat kuulla kiitoksen hyvistä töistään; heidän syntejään ei edes mainita. Mutta vuohet kuulevat syntiluettelonsa, ja heidän hyviä töitään ei ollenkaan nosteta esiin. Eikä vuohien syntiluettelo ole ajatuksia, sanoja tai tekoja, vaan se on luettelo laiminlyönneistä, tekemättä jättämisistä!
Rakas sielu, ymmärrä, että välinpitämättömyys, joka ilmenee laiminlyönteinä, on synneistä suurin. Ja kun välinpitämättömyyden kohde on Jeesus, niin kyseessä on epäusko, joka on syntien synti, kadotustuomion syy.
Kun Herra Jeesus lähestyi Jerusalemia viimeistä kertaa ja näki kaupungin, Hän puhkesi itkuun, koska se ei tajunnut etsikkoaikaansa! (Luuk 19: 451-44) Se ei ymmärtänyt, missä sen turva oli!
Hänen omansa eivät ottaneet häntä vastaan. (Joh 1: 11)
Sinä, ystäväni, ymmärrä: turvasi on Vapahtajassasi! Älä hukkaa etsikkoaikaasi, niin Jeesuksen ei tarvitse puhjeta itkuun sinut nähdessään! Hän haluaa sanoa sinulle: ”Tule tänne, sinä Isäni siunaama!” (Matt 25: 34)
Teksti: Veli Johannes