Tämä on omantuntommekin todistus. 2 Kor 1: 12
Suomen sana ’omatunto’ on kummajainen; vastaava sana kun muissa kielissä on suomeksi ’yhteistieto’. Niin on myös kreikan syneidesis sananmukaisesti ’yhteinen tieto’ tai ’yhteistunto’.
Nuori lukiolaistyttö joutui elämässään ensimmäistä kertaa pohtimaan Raamatun elämänohjeita. Hän kertoi hädissään, ettei hänen omatuntonsa sano mitään oikeasta ja väärästä. Hän pelkäsi, ettei hänellä ole omaatuntoa ollenkaan. Siinä hän oli oikeassa. Hänellä ei ollut ’yhteistä tuntoa’ oikeasta ja väärästä. Jostain syystä koti ja koulu eivät olleet onnistuneet antamaan hänelle arvopohjaa, johon verrata.
Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siitä poikkea. (Sananl 22: 6) Vanhemmat voivat antaa arvokkaan lahjan lapsilleen, kun opastavat heidät pienestä pitäen Raamatun totuuksiin. Lapset saavat hyvän ’yhteisen tiedon’ omaatuntoansa varten, joka sitten kykenee ohjaamaan heitä oikeisiin ratkaisuihin.
Joskus tapaa ihmisiä, joiden omatunto todistaa oikeasta ja väärästä täysin muusta yhteiskunnasta poiketen. Miksi on käynyt näin? He ovat kuunnelleet vääriä opettajia usein jo lapsuudesta asti. Ja kun he ovat samaistuneet tällaiseen vääränlaiseen yhteisöön, sen arvomaailmasta on tullutkin heidän omatuntonsa.
Ystäväni, pohditko lastesi tai lastenlastesi kohdalla: ”Toimiiko heidän omatuntonsa oikein?”
Pohditko peräti itsesi kohdalla: ”Antaako omatuntoni oikeita vastauksia? Onko mahdollista, että ’vääristynyt’ omatuntoni voisi korjaantua?”
Sinä, joka näin kyselet, rohkaistu! Edellä mainittu nuori lukiolaistyttö löysi Jeesuksen elämäänsä. Ilokseen hän sai huomata, että hänellekin on syntynyt omatunto, joka kertoo hänelle, mikä on oikein ja mikä on väärin.
Herra, anna minun ahkerasti tutkia Sanaasi, ja anna omatuntoni yhtyä Sanasi totuuksiin! Anna minun Daavidin tavoin riemuita: ”Minä kiitän Herraa, hän neuvoo minua, yölläkin kuulen sisimmässäni hänen äänensä.” (Ps 16: 7)
Teksti: Veli Johannes