Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen. 2 Tim 1: 7
Näillä sanoilla Paavali rohkaisee ’rakasta poikaansa Timoteusta’. Hänellä ei ole ketään tämän vertaista, joka olisi niin kiinnostunut Jeesuksen Kristuksen asiasta eikä vain omasta edustaan.
Mutta nyt nuori Timoteus on lamaantunut, peloissaan ja häpeissään. Paavali muistuttaa hengellistä poikaansa puhaltamaan täyteen liekkiin armolahjan, jonka hän on Jumalalta saanut Paavalin pannessa kätensä hänen päälleen.
Paavali ymmärtää, että Timoteus tarvitsee nyt erityistä rohkaisua, kun tämä lamaantuneena häpeää todistaa Herrastaan Jeesuksesta. Vangittua Paavaliakin, joka on kahleissa kuin rikollinen, arka Timoteus häpeää. Mutta eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä.
Timoteus saikin taas Jumalalta rohkeuden, voiman ja rakkauden hengen. Ja myöhemmin hän nousi Efesoksen seurakunnan johtoon.
Ystäväni, muistatko vielä ajan, kun Jeesus kutsui sinut omakseen? Sydämesi hehkui innosta. Todistit rohkeasti Herrastamme ja siitä ihmeellisestä Jumalan teosta, kun sait syntyä uudesti; sait siirtyä kuolemasta elämään. Ehkä sait vielä erityisen armolahjan, jota käytit Herramme kunniaksi.
Mutta onko kaikki nyt kuin kuollutta? Onko voimasi poissa? Onko ensi ajan rakkaus kylmennyt? Olet ehkä hukannut terveen harkinnankin ja ajautunut salaoppien verkkoihin.
Käänny vilpittömin sydämin Jeesuksen puoleen! Hän on Herrasi, ja Hänelle on annettu kaikki valta ja voima. Hän uudistaa sinut. Ja sinä saat kiittää ja ylistää Häntä!
Teksti: Veli Johannes