Pitäkää mielenne valpppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä. 1 Piet 5: 8
Tämän kirjoittaa Pietari, joka omassa elämässään sai kokea Saatanan todellisuuden. Kaksi kertaa Saatana oli saamaisillaan Pietarin saaliikseen tämän kokiessa oman elämänsä pohjakosketukset.
Kiirastorstain yössä hiilivalkean äärellä hän kolme kertaa kielsi Herransa. Hän oli voimaton vähäpätöisen palvelustytön edessä. Miesjoukolle hän jopa sortui vannomaan ja sadattelemaan, ettei tunne Jeesusta. Mutta kun kukko lauloi, Pietari muisti Jeesuksen sanoneen tämän etukäteen. Hän meni ulos ja itki katkerasti. Saatana onnistui vain raapaisemaan Pietarin purren pohjaa.
Kuinka usein itsekin olen voimaton tämän maailman ihmisten edessä. Olen hiljaa seurassa ja vaikenen, kun ihmiset pilkkapuheillaan taas kerran ”ristiinnaulitsevat” Herramme Jeesuksen Kristuksen.
Kiellänkö näin Herrani? Surenko Pietarin tavoin?
Mutta kohtasiko Pietari Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen vielä todellisen pohjakosketuksen elämässään, oikeastaan haaksirikon?
Vaikka hän oli vaeltanut kolme vuotta Jeesuksen seurassa. Vaikka Jeesus oli ilmestynyt kahdesti suljettujen ovien läpi. Haihtuiko tämä kaikki sumuna ilmaan? Raamattu kertoo, että ”ihmisten kalastajaksi” kutsuttu Pietari lähti kalaan. Palasiko hän tavalliseksi kalastajaksi?
Mutta siellä Tiberiaanjärven rannalla Pietari kohtasi taas Herransa, joka ei kutsumistaan kadu. Kolme kertaa Jeesus vahvisti Pietaria: ruoki, kaitse ja ruoki minun lampaitani. Saatana ei päässytkään nielemään Pietaria.
Herra, anna minun olla valppaana ja valvoa!
Anna minun olla äänellesi kuuliainen, kun varoitat minua ärjyvästä leijonasta, joka etsii nielläkseen minut!
Ylistys ja kiitos kaikukoon Sinulle, Herra Jeesus!
Sillä Sinä varjelet minut!
Teksti: Veli Johannes