Ja te kaikki: pukeutukaa keskinäiseen nöyryyteen, sillä Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. 1 Piet 5: 5
On hätkähdyttävää, että Jumala Sanassaan, Pietarin kautta, ilmoittaa olevansa tietynlaisia ihmisiä vastaan. Olenko minä tällainen ihminen? Onko Jumala minua vastaan? Olenko ylpeä?
Kun keskustelee ihmisten kanssa, saa huomata, ettei käytännöllisesti katsoen kukaan pidä itseään ylpeänä.
Mistä huomaan, olenko ylpeä? Miten ylpeys näkyy?
Eräs entisajan kilvoittelija kiteytti elämänfilosofiansa kahteen sanaan: ”Älä halveksi!”
Kuinka usein tavoitankaan itseni arvioimassa toisia, halveksinnan salainen ”tuoksu” mielessäni! Paavali, Herran nöyryytetty palvelija, kirjoittaa:”Älkää tehkö mitään itsekkyydestä tai turhamaisuudesta, vaan olkaa nöyriä ja pitäkää kukin toista parempana kuin itseänne.” (Fil 2:3)
Tässä Paavali antaa ehkä parhaan lääkkeen kahta perussyntiämme, ylpeyttä ja itsekkyyttä, vastaan: ole nöyrä ja pidä toista itseäsi parempana.
Lääke on kirpaiseva. Ja läksy on aika haastava. Siinä riittää opiskeltavaa ja harjoiteltavaa koko eliniäksi.
Herra, auta minua! Tee minut todellisesti nöyräksi eikä vain nöyrää näytteleväksi!
Herra, riisu minut ylpeydestäni, myös siitä salaisesta, jota en itse edes huomaa!
Teksti: Veli Johannes