Minä kätkeydyn siipiesi suojaan, kunnes myrsky on ohitse. Ps 57: 2
Nämä sanat ovat runosta, jonka Daavid sepitti, kun hän pakeni Saulia luolaan. Tässä Daavid taas kerran julistaa, mikä on hänen todellinen turvapaikkansa ja suojansa, kun myrsky yllättää. Se ei ole mikään vuorilinna tai kätköpaikka tai luola tässä maailmassa, vaan itse Herra.
Daavid kääntyi aina hädän hetkillään Herran puoleen. Mutta hän ei unohtanut Luojaansa hyvinäkään päivinä. Hän tiesi ja tunnusti, että Herra oli hänen apunsa ja valonsa joka ainoa päivä: ”Kun herään unesta, sinun läsnäolosi ravitsee minut.” (Ps 17: 15)
Ystäväni, miten on sinun laitasi? Haetko Herran siipien suojaa vain, kun myrskyt ja ahdingot yllättävät? Ja kun myrsky on ohitse, lähdet omille teillesi, usein synnin teille. Etsiydyt tämän maailman kasvimaille maistelemaan sen ”herkkuja”. Etkä välitä Luojasi varoituksista, vaan palaat kerta toisensa jälkeen kielletyille alueille.
Kun Jumala sitten armossaan ojentaa sinua sallimalla todellisia vaikeuksia elämääsi, etsiydyt jälleen Hänen siipiensä suojaan. Ja kun ahdingon aika menee ohitse, niin kiittämättömänä taas unohdat Hänet. Et ota ojennusta vastaan, vaan palaat entisille syntisille teillesi.
Kuulin kerran eräältä tutultani seuraavan kertomuksen hänen kotitalostaan. Mitähän opimme siitä?
Talon koira piti kasvimaasta tarkkaa vahtia. Jos kanat jostain syystä pääsivät livahtamaan kasvimaalle, ne hetken kuluttua saivat äkkilähdön ja pakenivat vihaista vahtia kaakattaen kaula ojossa. Mutta kun kanahaukan silhuetti piirtyi taivaalle, niin nämä samat kanat pakokauhun vallassa tunkeutuivat koiran alle suojaan!
Niin Herra, kiitos, että Sinun suojaasi voimme aina myrskyn uhatessa kätkeytyä!
Anna kuitenkin meidän muistaa elää läsnäolossasi myös hyvinä päivinä!
Teksti: Veli Johannes