Herran Henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista. Jes 61: 1
Jeesus tuli kerran toimintansa alussa kotikaupunkiinsa Nasaretiin. Sapattina Hänelle synagogassa ojennettiin Jesajan kirja. Siitä Hän luki päivän raamatunjakeemme, istuutui ja alkoi puhua: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” (Luuk 4: 21)
Ja se käy toteen yhä edelleen kaikkialla maailmassa, siellä missä julistetaan hyvä sanoma murtuneille ja hengessään köyhille. Jeesus on tullut kaikkien kansojen valoksi. Hän avaa syntiinlangenneitten, umpisokeitten ihmisten silmät. Hän päästää synnin kahlitsemat ihmiset vankeudesta, tyrmästä ne, jotka sen pimennossa istuvat. Ateisti lausuu uskontunnustuksensa: ”Siihen puu maatuu, mihin kaatuu!” Muslimi odottaa pelolla kuoleman jälkeistä hyvien ja pahojen tekojen punnitsemista, sillä punnitustulos ratkaisee hänen iäisyyskohtalonsa. Ja joku uskoo karman lain mukaan sovittavansa tekojaan seuraavassa elämässään.
Sinulla ehkä on toisuskoisia ystäviä tai ateistiystäviä. Kerro heille Andrew Murrayn lausuma syvä totuus: ”Tosiasiana pysyy, että kristinusko on ainoa uskonto, joka kykenee käsittelemään ihmisen menneisyyttä.”
He varmaankin sanovat: ”Miten niin? Eihän kukaan menneisyyttään voi muuttaa.”
Miksi sitten murhamies menee vapaaehtoisesti tunnustamaan poliisille tekonsa ja ottaa tyynesti vastaan vankilatuomionsa? Siksi, että synnin kahleet ovat kirvonneet. Siksi, että hän on kokenut todeksi ylösnousseen Jeesuksen sanat: ”He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat minuun.” (Apt 26: 18)
Tämän murhamiehen menneisyys oli muuttunut. Jumalan edessä hänen syntinsä oli pyyhitty pois. Kun hän uskoi, että Jeesus, Jumalan Poika, sovitti hänenkin syntinsä ristinkuolemallaan, niin nyt hänelläkin oli ”vapaus”. Hänellä oli mahdollisuus uuteen alkuun.
Saakoon Jumala ikuisen ylistyksen siitä, kun lähetti Poikansa ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, parantamaan ne, joiden mieli on murtunut, julistamaan vangituille vapautusta ja kahlituille kahleitten kirpoamista.
Teksti: Veli Johannes