Herra, miksi olet niin kaukana, miksi kätket kasvosi meiltä ahdingon aikana? Ps 10: 1
Tämän kysymyksen ovat esittäneet lukemattomat ihmiset. Usein se kumpuaa esiin, kun vastoinkäymiset johtuvat vääryyksistä toisten ihmisten taholta.
Et silloin ymmärrä, miksi väärintekijä menestyy. Hän voi rehennellä ja kerskua voitostaan, jopa pilkata Jumalaa. Hän ei tunne sääliä kanssaihmistään kohtaan. Hän voi ajaa sinut taloudelliseen kurimukseen ja näin kaapata sinut valtaansa.
Ystäväni, mikä sinua sitten onkaan kohdannut, älä anna sen masentaa itseäsi! Ehkä et saa oikeutta täällä maan päällä. Mutta on Tuomari, jonka edessä kerran jokainen joutuu vastaamaan teoistaan.
Sinä voit arkana ja heikkona koko sydämestäsi huutaa Jumalan puoleen: ’Riennä avuksi, Herra! Kohota jo kätesi, Jumala! Älä unohda minua avutonta!’ (Ps 10: 12)
Ja Jumala vastaa ajallaan ja tavallaan, sillä rukouksesi on kuultu. Joskus vastaus tulee välittömästi. Joskus se pannaan viipyvien vastausten osatolle, koska siihen ei vielä ole viisasta vastata.
Ja joskus vastaus tulee sellaisessa muodossa, että ymmärrät sen vasta myöhemmin.
Mutta kun rukouksessa anot, voit psalminkirjoittajan tavoin jo silloin uskossa kiittää Luojaasi: ”Sinä näet kaiken, tuska ja murhe ei jää sinulta huomaamatta, sinä ojennat kätesi. Sinulle köyhä ja orpo uskovat asiansa, sinä annat avun.” (Ps 10: 14)
Teksti: Veli Johannes