Muistelen kesää, joka meni niin nopeasti. Mieleeni nousee sarja kauniita päiviä, venereissuja, saunomista ja uimista, perhetapaamisia, auringonlaskuja ja ihania kesäaamuja. Kiitollisuus on päällimmäinen tunne, sekä jonkinlainen haikeus kesän jäädessä taakse.
Lohjansaaren pikku pesäpaikkamme on tullut vuosien mittaan rakkaaksi ja tärkeäksi. Se on paikka, jossa on hyvä olla ja jossa ympäröivä luonto voimaannuttaa väsynyttä mieltä. Aikaisemmat paikan omistajat olivat uskovia ja rukoilivat uskovaa ostajaa rakkaalle kesäpaikalleen. Yhteisessä rukouspiirissä löysimme toisemme, myyjä ja ostaja, joten tämä on ollut ja on edelleen rukousten paikka.
Pidän kukista ja puutarhanhoidosta, vaikka en niin paljoa ehdi siellä hääriä ja sitä kunnostaa niin hienoksi kuin haluaisin. Lohjansaaren rehevä lehtometsäkasvillisuus pyrkii pihalle ja puutarhaan, vaikka kuinka laittaisin sille rajat.
Sanon nykyään usein itselleni: Pysähdy hetkeksi ja kuulostele. Mitä tunnet, mitä näet, mitä kuulet? Jokainen päivä ja hetki elämässä on arvokas. Kun jäljellä on vähemmän elämää kuin takana, sitä haluaa elää jokaisen päivän varustettuna kaikilla mausteilla. Olo ei aina ole hyvä, on huolia ja vastoinkäymiset uuvuttavat ruumista ja mieltä. Silloin on hyvä olla säästöliekillä. Elää sen mukaan kun jaksaa ja voi. Usein olemme itsellemme armottomia, vaadimme ja yritämme venyä voimiemme ja jaksamisemme äärirajoille. Elämä on pitkälti asioiden hoitoa, ainakin oma elämäni. Hoidan nyt nämä kiireelliset tästä pois, sitten seuraavat asiat, ja niin edelleen. Olen kuitenkin erikoisesti tänä kesänä yrittänyt pysähtyä ja kuunnella Pyhän Hengen ääntä, kun hän kutsuu lepoon ja vain olemaan hänen läsnäolossaan.
Olen seurannut vanhan ruusuni eloon heräämistä, lehtien tulemista kuivaan runkoon ja nyt ruusunnuppujen avautumista. Olen antanut sille vettä ja lannoitetta. Aurinkoa se on saanut sen mukaan kuin Taivaan Isä on sitä suonut. Ruusuun tulee aina vaan uusia ja uusia nuppuja lämpöisten syyssäiden ansiosta.
Iloitsen suuresti jokaisesta nupusta, joka aukesi tuoksuvaksi ruusun kukaksi. Koen itsekin olevani kuin tuo kuiva runko, jota Jumala hyvyydessään hoitaa ja herättelee. Tulee lehti ja toinen ja vihdoin nuppukin oksaan. Nuppu, josta puhkeaa tuoksuva kukka. Toivottavasti tuoksun taivaallista tuoksua, joka on elämäksi. Jumala luo uutta, ettekö sitä huomaa, sanotaan Raamatussa. Uutta luova ihme on Jumalan rakkaudessa. Jumala, sinun sydämeltäsi on minun kuultava rakkauden sanoma! Odotamme toisiltamme rakkauden sanoja, ja ne ovat tärkeitä. Kuitenkin syvin ja kestävin rakkauden sanoma tulee ainoastaan Jumalan sydämeltä.
Elämme aikaa, joka helposti uuvuttaa ja lannistaa. Mikäli katsomme vain maskinaamaisia poliitikkoja ja kuuntelemme koronan leviämisestä kertovia uutisia, saatamme kysyä: Onko ihmiskunnalla enää toivoa? Jumala sanassaan lupaa kuitenkin omilleen tulevaisuuden ja toivon.
Iloitsen, että TV7-kanavan kautta sekä TV7 Kaupan kirjojen ja lehtien välityksellä välittyy Jeesuksen toivoa lupaava pelastussanoma maailmaan. Seuraavan Christina-lehden teema on ”Tunnista tunteet”. Omien tunteiden alkulähteitä on vaikea jäljittää. Onkin hyvä pysähtyä ja kuunnella, miltä minusta tuntuu vai tuntuuko miltään. Mieli rauhoittuu, kun viettää aikaa Jeesuksen kanssa. Rukoilen, että valitsisin sen hyvän osan, jonka Maria valitsi istuessaan kuuntelemassa Jeesuksen opetusta. Jeesus sanoi, että Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois.
”Siellä missä olin liki multaa ja puita, pyhää vihreyttä maan
ja piennarkukkain varisevaa kultaa, ma tunsin, oli sydän kotonaan.
Jumalaa lähempänä olin siellä ja omaa sisimmäistä itseäin
Hiljainen onni asui nurmitiellä ja perhosena viipyi kädessäni.”
Mirjami Lähteenkorva
Mirja
