Tyhjän perässä juoksija! Hänen harhautunut sydämensä eksyttää hänet. Ei hän osaa pelastaa itseään, ei sanoa itselleen: ”Petosta! Minun käteni pitää kiinni tyhjästä!” Jes 44: 20
Tässä on Herran sana ihmiselle, joka on veistämässä itselleen jumalankuvaa. Puupölkystä tämä valmistaa jumalan, jonka eteen hän heittäytyy, patsaan, jota hän kumartaa.
Sinä, kristitty ystäväni, ehkä naureskelet menneitten vuosituhansien takaisille ”tietämättömille” ihmisille, jotka kumarsivat omatekoisia kotijumaliaan. Ihminen ei kuitenkaan ole muuttunut. Kristillisen ja islamilaisen maailman ulkopuolella sadat ja taas sadat miljoonat ihmiset yhä edelleen kumartavat käsinkosketeltavia, konkreettisia jumalankuviaan.
Älä halveksi heitä! Rukoile heidän puolestaan! Sinä, ystäväni, sinäkin niin helposti sorrut palvomaan ”omia jumaliasi”. Sinä vain et huomaa ja tunnista sitä.
— Miten niin palvon ”omia jumaliani”? kysyt.
— Mieti, mihin panet perimmäisen turvasi! Onko se osakesalkkusi tai hyvä, turvattu työpaikkasi? Onko se älykkyytesi tai hyvä terveytesi? Kun sitten kerran siirryt ikuisuuteen, huomaat ’kätesi pitäneen kiinni tyhjästä’.
— Ehkä tavoittelet mainetta urheilijana, taiteilijana, tiedemiehenä tai poliitikkona. Ja tästä tavoittelusta on tullut sinulle epäjumala. Olet ’tyhjän perässä juoksija’!
Harhautunut sydämesi on eksyttänyt sinut. Etkä sinä osaa pelastaa itseäsi. Käänny silloin Herran, sinun Jumalasi, puoleen! Hän on ainoa turvakalliosi, Hän, joka sanoo: ”Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, ei ole muuta Jumalaa kuin minä.” (Jes 44: 6)
Teksti: Veli Johannes