Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. 1 Tess 5: 16-18
Juuri edellä Paavali on kehottanut rohkaisemaan arkoja, tukemaan heikkoja ja pyrkimään aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille. Onko tässä avain, jolla aukeaa tie jatkuvaan iloitsemiseen, rukoilemiseen ja kiittämiseen — toisten auttamisen avain?
Selkävaivainen sisko liikkuu rollaattorin avulla. Hän ei selkänsä tähden edes pysty suoristautumaan. Silti hän tekee vapaaehtoistyötä, käy tervehtimässä yksinäisiä vanhuksia ja laulaa heille. Hänen valoisat kasvonsa rohkaisevat muita. Hän pulppuaa iloa, vaikka on itse vaivainen. Ilon avaimen hän ainakin näyttää löytäneen.
Iloitkaa aina, rukoilkaa lakkaamatta, kiittäkää kaikesta! Kolme pientä ohjetta! Sanot: ”Jo yhdenkin noudattaminen tuntuu minusta mahdottomalta. ”
Ystäväni, jospa kuitenkin yrittäisit kiittämistä. Ala kiittää, tuntui miltä tuntui! Ja jatka kiittämistä! Sitten voit vain ihmetellä, mitä alkaa tapahtua. Kiittämisen portin auettua myös iloitsemisen ja rukoilemisen portit aukenevat itsestään.
Sillä jos sinulla on kiitoksen mieli ahdingoissasi, on vaikea olla murheellinen. Kohdallasi toteutuvat silloin sanat: murheellisena mutta aina iloisena. (2 Kor 6: 10)
Lisäksi, kun elät kiitosmielellä Luojaasi kohtaan, niin oletkin huomaamattasi jatkuvassa rukousyhteydessä Herrasi kanssa. Kiitoksen maaperästä, aivan itsestään, puhkeavat kukkaan esirukouksetkin toisten puolesta.
Kun Jumala sitten asettaa sydämellesi tehtävän rukoilla jonkun henkilön puolesta, erityisesti hänen pelastumisensa puolesta, älä lakkaa! Rukoile vaikka vuodesta toiseen.
Muistan murhamiehen, jonka eräs uskonveli oli saanut sydämelleen. Kahdeksan vuoden rukousten ja tapaamisten jälkeen tämä kääntyi 92-vuotiaana.
Ystäväni, olkoon ilosi ainaista ja rukouksesi kestäviä! Ja ennen kaikkea soikoon sydämessäsi kiitos Jumalalle!
Teksti: Veli Johannes