14.9.2021

Apostolit lähtivät neuvostosta iloisina siitä, että olivat saaneet kunnian kärsiä häväistystä Jeesuksen nimen tähden. Apt 5: 41

Heitä oli kielletty puhumasta Jeesuksen nimessä. Ja heidät oli jopa ruoskittu. Mutta he iloitsivat, iloitsivat kunniasta kärsiä häväistystä Jeesuksen tähden.

Häväistys maailman silmin katsottuna — kunnia taivaan näkökulmasta! Myöhemmin kaikki yksitoista opetuslasta, Johannesta lukuun ottamatta, saivat käydä Jeesuksen askelissa aina marttyyrikuolemaan asti.

Jeesuksen seuraaminen maksaa paljon. Nytkin, 2000 vuotta myöhemmin! Se maksaa aina paljon. Se maksaa joskus tämän fyysisen elämämmekin.

Graham Staines työskenteli 1900-luvun loppuvuosina yli 30 vuotta leprapotilaiden parissa Intiassa.

Hän opetti perushygieniaa vähemmistöheimoille ja piti raamattutunteja. Monet alueen hindut kääntyivät kristinuskoon ja polttivat epäjumalansa. Hän ei kuitenkaan koskaan ryhtynyt ”evankelioimaan” hinduja. Hän yksinkertaisesti eli heidän keskellään osoittaen Kristuksen rakkautta.

Evankeliumin menestyksestä raivostunut noin sadan hengen hindujoukko kaatoi bensiiniä auton päälle ja sytytti sen palamaan, kun Graham ja hänen kaksi poikaansa olivat nukkumassa sen sisällä. Aseistautunut joukko ei päästänyt heitä ulos. Toisiinsa takertuneina he liittyivät marttyyrien pitkään ketjuun.

Tapauksen jälkeen Gladys, Grahamin vaimo, sanoi puhelinhaastattelussa: ”Olen poissa tolaltani, mutta en ole vihainen niille miehille.” Hän ja poikien 13-vuotias isosisko jäivät Intiaan jatkamaan työtä. Gladys pyysi Herransa Jeesus esikuvanaan, ettei hänen miehensä ja poikiensa surmaajia tuomittaisi.

Graham ja Gladys Staines lapsineen ovat autuaita, onniteltavia! Tämä on inhimillisesti käsittämätöntä. Mutta Herra Jeesus julistaa vuorisaarnassa:

”Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri.” (Matt 5: 11,129

Teksti: Veli Johannes