Mies lähti kylvämään siementä. Kun hän kylvi, osa siemenistä putosi tien laitaan. Siinä jyvät tallautuivat, ja taivaan linnut söivät ne. Luuk 8: 5
Näin alkaa Jeesuksen kylväjävertaus. Vertauksessa on neljä erilaista maaperää: tienvierus, kallio, ohdakkeet ja hyvä maa.
Selityksessään Jeesus sanoo, että siemen on Jumalan Sana ja kylvömaat ihmisryhmiä, jotka voisi nimetä vaikkapa seuraavasti: välinpitämättömät, juurettomat, maailmalliset ja ehytsydämiset.
Kylväjä kylvää valikoimatta kaikkialle. Ensimmäinen paikka on tienvierus: välinpitämättömät, kovasydämiset ihmiset, jotka kuulevat sanan mutta joiden sydämestä Paholainen heti tulee ottamaan sen pois, jotta he eivät uskoisi ja pelastuisi. (Luuk 8: 12)
Kuinka monta kertaa olenkaan nähnyt, että tämä Jeesuksen Sana on täyttä totta! Kun olen ollut vakavassa hengellisessä keskustelussa pelastumattoman ihmisen kanssa, niin hän kyllä kuuntelee, mutta ei kuule. Kun sanon hänelle jonkun pelastukseen liittyvän Raamatun jakeen, niin saan tällaisia vastauksia: ”Katso, tuossa lentää kärpänen!” ”Jaha. Täytyy tästä lähteä kauppaan.”
Luther piti tätä Raamatun kohtaa sen kauheimpana kohtana. Paholainen heti tulee ottamaan sanan pois.
Mutta kun tutkin itseäni, niin huomaan, että tienvierus löytyy myös minussa itsessäni. Monta kertaa luen tai kuuntelen Raamatun Sanaa, mutta se vain soljuu ohitse vaikuttamatta millään tavoin minuun. Kuuntelen, mutta en kuule. Ystäväni, käykö sinullekin näin?
Herra, kiitos kuitenkin niistä kerroista, kun Sanasi on saanut sydämessäni tehdä sen, mitä varten sen lähetit!
Kiitos, että estät Paholaisen viekkaat juonet! Kiitos, että autat meitä kuulemaan ja vahvistumaan uskossa!
Teksti: Veli Johannes