Jeesus huusi kovalla äänellä: ”Joka uskoo minuun, ei usko minuun, vaan lähettäjääni. Joka näkee minut, näkee lähettäjäni. Minä olen valo ja olen tullut maailmaan siksi, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen. Joh 12: 44-46
Näin Jeesus aloittaa viimeisen julkisen puheensa suurelle yleisölle. Lue tarkkaan, mitä Hän haluaa sanoa meille jäähyväisiksi testamenttinaan?
Ensiksikin: uskomalla Häneen uskot itse asiassa Jumalaan, Hänen lähettäjäänsä.
Toiseksi: näkemällä Hänet näet Jumalan, vaikka Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt. (Joh 1: 18) Näin kuitenkin ymmärrät, että Jumala itse on Jeesuksessa.
Kolmanneksi: Jeesus ilmoittaa olevansa valo, joka on tullut maailmaan valaisemaan jokaisen ihmisen. Hän on se todellinen valo sinulle, joka elät ’kuoleman varjon maassa’, maassa, jossa ’valokin on pimeyttä’. (Job: 10: 22)
Ja neljänneksi: Jeesus julistaa sinulle ilouutisen, että sinä et jää tähän pimeyteen, kun uskot Häneen.
Tämä maailma kyllä tarjoaa omia valojaan, virvatulia, oppeja, jotka osoittautuvat lopulta pimeydeksi. Väärät opettajat tekevät tunnustekoja ja ihmeitä johtaakseen, jos mahdollista, valitut harhaan. (Mark 13: 22) Näille opettajille ei riitä Raamatun ilmoitus. He muuttavat ja vääristelevät Raamatun sanaa ja ilmoittavat omistavansa korkeamman tiedon. Niinpä he tarjoavat sinulle nousua tietoisuuden ylemmille tasoille, ”valaistumiseen”. Sinut johdetaan näin askel askeleelta syvemmälle pimeyteen.
Mutta kuule, kun Jeesus varoittaa: ”Pidä siis varasi, ettei se valo, joka sinussa on, ole pimeyttä.” (Luuk 11: 35)
Herra Jeesus, elämäni valo, varjele minut eksymästä harhaoppien petolliselle suolle! Sinussahan on ’kaikki viisauden ja tiedon aarteet’! (Kol 2: 3)
Herra Jeesus, varjele minut uskossa Sinuun!
Teksti: Veli Johannes