Viisaus on viisaalle elämän lähde. Tyhmyys tyhmälle rangaistus. Sananl 16: 22
Me täällä länsimaissa pidämme älykkyyttä ja viisautta samoina asioina. Raamatun maailmassa älykkyys ja viisaus erotetaan selvästi toisistaan. Sananlaskujen kirja toteaa, että viisaus viihtyy älyn seurassa, harkinta ja tieto ovat sen kumppaneita. Viisaus on oikein elämistä. Tässä oikein elämisessä viisaus sitten käyttää apunaan älyä, harkintaa ja tietoa.
Älykkyyden ja viisauden eroa kuvaa hyvin sanonta: älykäs selviää ongelmista, joihin viisas ei edes joudu.
Älykäs henkilö kykenee suunnittelemaan nerokkaan operaation, jolla hän onnistuu vuosikaudet huijaamaan rahaa jäämättä kiinni. Tyhmänä hän pettää itseään aina siihen asti, kunnes paljastuu ja rangaistus lankeaa.
Viisaan viisaus on elämäntaitoa, tyhmän tyhmyys itsensä pettämistä. (Sananl 14: 8)
Kun Salomo kruunattiin kuninkaaksi, hän rukoili Jumalalta ymmärtäväistä sydäntä, jotta osaisi hallita kansaa ja erottaa hyvän pahasta. Jumala antoikin Salomolle niin viisaan ja ymmärtäväisen sydämen, ettei sen kaltaista ole ollut ennen eikä jälkeen Salomon.
Mekin voimme rukoilla Jumalaa antamaan viisautta toimia oikein elämämme suurissa ja pienissä asioissa. Näin saadusta viisaudesta tulee lähde arkielämäämme.
Mutta syvimmässä mielessä Jeesus onkin se Viisaus, joka on meille elämän lähde. Kutsuuhan Hän itsekin itseään Viisaudeksi. (Matt 11: 19)
Korintin seurakuntalaisten joukossa ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta. Juuri heille Paavali julistaa Jeesusta Jumalan lahjana: ”Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi.” (1 Kor 1: 30)
Hänessä, Jeesuksessa Kristuksessa, meillä on kaikki.
Kiitäthän!
Teksti: Veli Johannes