Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden. Ef 4: 32
Lukioluokka oli siirtymässä ennen matematiikan tuntia päivänavaukseen salin puolelle. Edessä oli seurakunnan pitämä päivänavaus. Pekka, joka ei ollut mukana uskonnon opetuksessa, kieltäytyi lähtemästä. Matematiikan opettaja vetosi rehtorin ohjeeseen, että kaikkien pitäisi osallistua. Tunteet alkoivat nousta pintaan.
Pekka otti koulureppunsa ja kyyneleet silmissä totesi, että hän lähtee kotiin. Kotiin ei tarvinnut lähteä, sillä opettaja hätkähti ja sydämen kehotuksesta pyysi Pekalta anteeksi: ”En arvannut, että asia on sinulle näin tärkeä.”
Yksi pieni anteeksipyyntö vaikutti hämmästyttävästi nuoren ihmisen koko tulevaan elämään.
Pekka oli ollut pitkässä matematiikassa kympin oppilas, mutta nyt lukion toisella luokalla hän oli lopettanut kotilaskujen teon. Koenumerot olivat pudonneet viitosen tasolle. Opettaja oli kehottanut tekemään kotilaskut, mutta kehotukset olivat kaikuneet kuuroille korville. Useat jatko-opintoväylät olivat sulkeutumassa Pekalta.
Mutta nyt tapahtui hämmästyttävä muutos. Kotilaskut tehtiin sataprosenttisesti. Todistuksessa arvosanaksi tuli kymmenen ja yo-kirjoituksissa laudatur. Edessä oli opiskelu Teknillisessä korkeakoulussa.
Rakas Jumalan lapsi, sinä, jolle Jumala on antanut anteeksi Kristuksen tähden! Sinäkin voit antaa ja pyytää anteeksi. Voit vain aavistella, minkä hedelmän tämä nöyrtymisesi kantaa sinussa itsessäsi ja siinä toisessa.
Teksti: Veli Johannes