Hyvin käy sen, joka tuntee pyhää pelkoa, tuhoon kulkee se, joka kovettaa sydämensä. Sananl 28: 14
Ystäväni, sinä, jolla on ollut sydämessä pyhä pelko, Herran pelko, ehkä jo lapsuudestasi asti! Mutta nyt olet kadottanut sen. Tiedät ja tunnet sen itsekin. Olet tullut vaelluksessasi välinpitämättömäksi ja suvaitset syntiä, tietoista syntiä, elämässäsi.
Kun sitten kristitty kanssakulkijasi nuhtelee lempeästi sinua, niin rakastatko häntä? Nöyrrytkö kiittämään? Saathan Herralta hänen kauttaan lisää oppia ja lisää viisautta elää oikein.
Vai oletko omahyväinen? Vihastutko häneen, joka rakkaudellisesti ojentaa sinua? Pilkkaatko sydämessäsi häntä ellet peräti solvaa julkisesti? Älä vihastu häneen! Hän vain toimii rohkeasti Raamatun sanan mukaan: ”Parempi nuhdella avoimesti kuin vaieta rakkauden nimissä.” (Sananl 27: 5)
Kanssakulkijasi on varmaankin nähnyt, että olet kulkemassa tuhoon, kun olet kovettanut sydämesi Jumalan käskyille. Nuhdellessaan hän vain noudattaa Juudaksen, Jeesuksen velipuolen, ohjetta: ”Pelastakaa ne, jotka voitte, temmatkaa heidät tulesta!” (Juud 23)
Mutta Juudas toteaa myös surumielisesti: ”Toisia taas säälikää kavahtaen heitä, inhotkaa jopa heidän ruumiinsa tahraamaa vaatetta”. (Juud 23)
Ymmärrä, että Herra näkee sinussa jotakin arvokasta, koska lähettää palvelijansa luoksesi sinua nuhtelemaan! Et olekaan niitä, joista ei enää ole toivoa.
Siis ojennu, kun Herra sinua nuhtelee! Tunne pyhää pelkoa Hänen edessään! Ja käänny kaikesta sydämestäsi Jeesuksen puoleen! Hän vapauttaa synnin orjuudesta. Hän antaa vapauden olla tekemättä syntiä.
Ja Hän varjelee sinut kovettamasta sydäntäsi!
Ylistä Herraa minun sieluni, älä unohda, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt. (Ps 103: 2)
Teksti: Veli Johannes