Jokainen istutus, joka ei ole minun taivaallisen Isäni istuttama, revitään juurineen pois. Matt 15: 13
Jeesus kutsui fariseuksia tekopyhiksi, joiden sydän on kaukana Jumalasta. Hän moitti heitä turhasta Jumalan palvelemisesta, kun he opettavat oppejaan, ihmisten tekemiä käskyjä.
Ja luokseen kutsumalleen väkijoukolle Jeesus antoi kehotuksen kuulla ja ymmärtää, kun Hän puhuu siitä, mikä saastuttaa ihmisen. Ei se, mikä syödään, saastuta, vaan se, mikä lähtee sydämestä ja tulee ulos suusta.
Silloin opetuslapset tulivat kertomaan fariseusten taas suuttuneen Jeesuksen sanoista. Jeesuksen vastaus oli: ”Jokainen istutus, joka ei ole minun taivaallisen Isäni istuttama, revitään juurineen pois.”
On muitakin vääriä istutuksia kuin nuo fariseusten ihmisopit. Mutta nekin tullaan juurineen repimään pois.
Jatkossa Jeesus antaa masentavan luettelon siitä, mitä nämä muut väärät istutukset ovat: ”Pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset.” (Matt 15: 19) Ne ovat lähtöisin sydämestä. Ja juuri niitä Paholainen kylvää meihin. Ja kun ne tulevat suusta ulos, ne saastuttavat ihmisen.
Ystäväni, rukous on väkevä ase, jos haluat, että ne kitketään pois! Kuule tätä valaiseva tosikertomus!
Iltarukouksessa Isä kysyi pikkutytöiltään: ”Onko murheita sydämellä?” Nuorempi, kuusivuotias, vastasi:
— Kun rukoillessa tulee mieleen rumia asioita. — Mitä esimerkiksi? — Älä rukoile! Tai kirosanoja. — Kukahan niitä syöttää mieleen? — Sielunvihollinen. — Niinhän se kai on. Rukoillaan Jeesusta ottamaan ne pois ja varjelemaan, ettei maailma saastuta! Rukouksen jälkeen ”isin kullanmuru” meni peiton alle piiloon. Isä ihmetteli, miksi piiloon! Kuusivuotias tuli esiin hymyssä suin: ”Kun tulin niin iloiseksi!”
Teksti: Veli Johannes