Minä (Jeesus) seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän. Ilm 3: 20
Monet uskovat tarjoavat tätä jaetta ihmisille, jotka eivät vielä tunne Jeesusta elämänsä Herrana ja syntiensä sovittajana. He eivät huomaa, että se onkin kirjoitettu heille itselleen. Sillä jae on osa Jeesuksen kirjettä Laodikean seurakunnalle — siis kristityille, sinulle ja minulle.
Jeesus seisoo siis seurakunnan ovella ja kolkuttaa. Alkutekstissä sanotaan: ’olen seisonut’. Kuinkahan kauan Jeesus on jo seisonut? Ja hän kolkuttaa, että edes joku kuulisi hänen äänensä ja avaisi oven. Näin edessä on elämän ratkaisevin valintatilanne.
Monet kuulevat Jeesuksen kutsuvan äänen, mutta eivät avaa sydämensä ovea. Näitä ihmisiä voi olla paljonkin seurakunnan tilaisuuksissa.
Heitä kuvaa piirros sydämestä, jossa sana ’Minä’ täyttää sydämen ja sana ’Risti’ on ulkopuolella.
Jotkut avaavat oven, mutta päästävät Jeesuksen vain eteiseen. Kuvana on sydän, jonka sisällä suuri ’Minä’ varjostaa pientä ’Ristiä’.
On niitäkin, jotka avattuaan oven, pyytävät Jeesuksen olohuoneen puolelle. Ja silloin toteutuu se, mistä Jeesus sanoo: me aterioimme yhdessä, minä ja hän. Kuvana sydän, jonka sisällä suuri ’Risti’ hallitsee pienenpientä ’Minää’.
Tahdoimmepa tai emme; näiden kolmen kuvan välillä joudumme tekemään valinnan. Koko elämäämme koskevan valinnan! Mutta myös päivittäin arkisissa kuvioissamme!
Rakas Jumalan lapsi, älä jätä Jeesusta, arvovierastasi, tylysti ulos sateeseen, vaan kutsu Hänet sisään! Äläkä vain eteiseen vaan myös aterialle juhlapöytääsi!
Teksti: Veli Johannes