Muista lupausta, jonka palvelijallesi annoit! Sinun sanasi antoi minulle toivon. Sinun lupauksesi on kurjuudessa lohtunani, se virvoittaa minut jälleen. Ps 119: 49,50
Psalminkirjoittaja on jo vanha mies kuin ’savun käpristämä leili’. Mutta hänen sydämensä on auki Herralle ja Herran säädöksille. Koko pitkä psalmi on hänen henkilökohtaista avautumistaan Jumalalle. Niin kuin poika puhuu isälleen, niin hän avaa sydämensä tunnot — ilot ja surut, ahdistukset ja kaipaukset!
Vainoojien puristuksessakin hän haluaa pitää kiinni Herransa käskyistä. Hän on pakahtua raivosta, kun pilkkaajat eivät piittaa Jumalan Sanasta. Mutta hänen ilonaan ja riemunaan on noudattaa Jumalan käskyjä ja säädöksiä — vaeltaa Hänen Sanansa valossa.
Kaiken päivää hän tutkii Jumalan lain määräyksiä. Yösydännäkin hän nousee kiittämään, koska hän sai lupauksen Herralta, sanan, joka antoi toivon.
Ystäväni, tutki Raamatun Sanaa hiljaisuudessa! Tutki yksinäisyydessä! Kun sielusi on tyyni ja avoin, olet valmis ottamaan vastaan Herrasi viestin sinulle. Ja se viesti on antava sinulle toivon. Se tulee olemaan lohtusi, kun et unohda sitä. Se virvoittaa sinua ahdingoissa.
Ole kuitenkin yhtä nöyrä kuin psalminkirjoittaja! Vaikka koko psalmi on ollut yhtä ainoaa Jumalan Sanan ylistystä, hän vielä haluaa kiteyttää elämäntilanteensa, tarpeensa ja vakaan päätöksensä loppusanoihin:
”Minä olen kuin eksynyt lammas. Etsi minut! Sinun käskyjäsi minä en unohda. ( Ps 119: 176)
Teksti: Veli Johannes