11.7.2021

Nyt en enää pidättele kieltäni. Minun sisintäni ahdistaa, minä puhun. Olen katkera ja huudan tuskani julki. Job 7: 11

Kärsimyksen koulussa monet tulevat katkeriksi ja kyseenalaistavat Jumalan olemassaolon.

Myös Job katkeroitui. Mutta hän ei kyseenalaistanut Jumalan olemassaoloa. Kärsimyksessään Jobin suurin tuska oli kysymys Jumalan oikeudenmukaisuudesta.

Job katsoi kärsivänsä syyttömästi.

Ystäväni, koetko sinä, että kohdallesi langenneet onnettomuudet ja kärsimykset ovat kohtuuttomat?

”Rakas ystävä, avaa sydämesi tuskan tulla. Se tekee sinulle enemmän hyvää kuin kaikki hyvät tunteesi ja hartaudenharjoituksesi.” (Tauler)

Kun et ymmärrä kärsimyksesi syytä, niin kaipaat ja vaadit Jumalalta selitystä kuten Jobkin vaati.

Toiset saavat vastauksen jo täällä ajassa. Toisille se ilmoitetaan vasta kuoleman rajan takana. Kuitenkaan vastaus kärsimyksen ongelmaan ei ole kärsimyksen sanallinen selitys. Mutta saat vastauksen, kun kohtaat Jeesuksen, kohtaat Hänet Golgatan ristin juurella.

Jobillakin oli tästä aavistus. Kun hänen kyyneleensä kohosivat Jumalan eteen, hän sanoi: ”Minulla on taivaassa Todistaja, hän on minun Puolustajani korkeudessa. Minä tiedän, että Lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.” (Job 16: 9 ja 19: 25)

Rakas Jumalan lapsi, kaiken ahdistuksesi keskellä katso Ristin Herraan! Jeesukseen! Vapahtajaasi!

Saat huutaa tuskasi julki. Ei Jumala sinua siitä moiti, niin kuin ei moittinut Jobiakaan. Kuitenkin vielä kerran saat nähdä Herrasi. Sydämesi kaipuu täyttyy.

Voit todeta Jobin sanoin: ”Saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät: Hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa.” (Job 19: 27)

Teksti: Veli Johannes