Herra kääntyi ja katsoi Pietariin, ja Pietari muisti, mitä Herra oli hänelle sanonut. ”Ennen kuin kukko tänään laulaa, sinä kolmesti kiellät minut.” Hän meni ulos ja itki katkerasti. Luuk 22: 61,62
Kiirastorstain yönä hiilivalkean ääressä Pietari kieltää tuntevansa Jeesusta, Herraansa, palvelustytön ja erään miehen edessä. Sen jälkeen Pietarilla on vielä tunti aikaa miettiä ennen kuin hän taas kieltää Herransa. Ja samassa laulaa kukko. Herra kääntyy ja katsoo Pietariin.
Kuka ymmärtää sen katseen syvyyden? Kuka käsittää siihen sisältyvän rakkauden? Sen katseen edessä Pietari murtui, meni ulos ja itki katkerasti.
Olihan hän kerskunut antavansa Jeesuksen puolesta vaikka henkensä. Nyt se lupaus jäi täyttämättä. Mutta vielä koitti aika, jolloin Pietari sai kuolemallaan kirkastaa Herraansa.
Suomessakin Pietarin nimipäivä on hänen kuolemansa muistopäivä. Perimätiedon mukaan Pietari kärsi keisari Neron vainoissa ristinkuoleman 29. kesäkuuta. Pietarin pyynnöstä hänet naulittiin pää alaspäin. Hän ei katsonut itseään arvolliseksi Herransa kaltaiseen kuolemaan. Näin Pietarikin liittyi siihen lukemattomien marttyyrien, veritodistajien ketjuun, joka aina Stefanoksesta alkaen ulottuu tähän päivään asti.
Herra, käännymme tänään puoleesi Pietarin ja hänen kuolemansa muistoksi! Muista kaikkia uskonsa puolesta vainottuja! Vahvista heitä, kun heitä koetellaan! Anna heille rohkeutta! Ja sitten, Herra Jeesus, kun itseäni koetellaan, anna lujuutta kestää pilkkaa ja vainoa, etten häpeäisi Sinua! Ja jos lankean, katso minuun pohjattoman rakkautesi silmin, niin että Pietarin tavoin itkisin syntejäni!
Teksti: Veli Johannes