Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: ”Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo.” Joh 8: 12
Eräänä pimeänä syysiltana päätin kotimatkalla oikaista metsäisen mäen yli. Kuljin kapeaa hiekkatietä pitkin. Oli niin pimeää, että pelkäsin koko ajan eksyväni tieltä ja törmääväni puihin, kunnes älysin katsoa ylös. Puiden latvojen välistä taivas näkyi vaaleana kaistana. Silmät suunnattuina kohti taivasta, vaaleaa taivaskaistaa seuraten ei ollut vaikeuksia perille pääsemisessä.
Siis katse kohti Taivasta, niin reitti selviää. Seuraa Jeesusta, Häntä, joka on Jumalan sädehtivä kirkkaus.
Älä seuraa tämän maailman virvatulia. Ne voivat johdattaa sinut pimeyden maahan, josta ei ole paluuta. Jobin kirjan sanoin joudut ”kuoleman varjon ja sekasorron maahan, synkkään maahan, maahan, jossa valokin on pimeyttä. (Job 10: 22)
Seuraa Jeesusta, joka on maailman valo! Älä käännä Hänelle selkääsi! Kun kuljemme aurinko selkämme takana, peittää oma varjomme tien. Kun kuljemme kasvot kohti aurinkoa, jäävät varjot taakse.
Seuraa Jeesusta, Häntä, jonka kasvot ovat kuin loistava keskipäivän aurinko! Älä käännä Hänelle selkääsi! Ja sinulla on elämän valo. Varjot eivät pimennä tietäsi!
Teksti: Veli Johannes