Oli syntymäpäiväni aamu. Heräsin aikaisin aurinkoiseen päivään. Mäki, jossa talomme sijaitsee, kylpi auringossa. Lohjanjärven veden pinta kimmelsi auringon valon leikkiessä sen pinnalla. Oli niin rauhallista ja hiljaista. Istuin ja katselin järvelle. Kauempana uiskenteli joutsenpariskunta. Koko talven ne ovat olleet järvellä. Kiitin Jumalaa ”jokaisesta elämäni päivästä, jokaisesta hetkestä, jonka ma elin. Kun annoit sä myös pari ystävää, ja niin hyvää, pyydä en enempää”. Jumalan huolenpito on ollut kokonaisvaltaista. Siinä rukoillessani huomasin yllättäen, kuinka kolme joutsenta lensi kaaressa järven yllä rantamme suuntaan. Ihmettelin kolmea joutsenta, niitähän oli äsken kaksi uiskentelemassa. En ole koskaan nähnyt kolmea joutsenta järvemme yhdessä. Otin tämän Isän antamana siunauksen osoituksena. Vähän ajan päästä joutsenet lensivät vielä kerran järven yli.
Jokainen syntymäpäivä on lahja. Se, että saa elää ja kiittää Jumalaa. Syntymäpäivät vähenevät vuosi vuodelta. Koskaan ei voi tietää, onko tämä viimeinen syntymäpäivä. Olin ajatellut kutsua perhettä koolle juhlimaan, mutta nyt se ei ole mahdollista. Aamun edettyä alkoikin tekstiviestejä tulla.
Kun täyttää vuosia, sitä muistelee mennyttä elämää. Minkä vuoksi synnyin tähän sukuun, näille vanhemmille ja tähän aikaan? Jumala on kaiken suunnitellut ja ihmeellisesti varjellut. Vähältä piti -tilanteita oli minulla jo synnytyksessäni, sillä napanuora oli kaulani ympärillä ja olin jo sininen, kun pääsin maailmaan. Jaloista oli roikoteltu ja lyöty selkään, että henki alkaisi kulkea. Siitä virkosin vanhempieni iloksi, sillä olin kauan odotettu lapsi. Minut on siunattu ja minua on rakastettu.
Olemme nyt siinä tilanteessa koko maailman väki, että meillä on jotain yhteistä. Olemme kaikki korona-nurkassa. Lohdullista on kuitenkin tietää, että Jumala hallitsee kaikkea. Kaikella on määräaikansa, niin tälläkin koettelemuksella. Jumalalla on ihmiskunnalle sanottavaa. Mieleeni tulee kuva, jossa Jumala ikään kuin vetää ohjaksia tiukalle: ”nyt hiljempää, nyt rauhallisesti. Tämä kiire, hoppu ja yletön ihmisen palvonta saa loppua. Minä, Jumala, olen ohjaksissa ja määrään maailman elämän tahdin. Nyt pysähdytään tienpuoleen, katsellaan ja kuunnellaan.” Jumala vetää ihmiskuntaa puoleensa, lähelleen, onhan hänellä Isän sydän.
Syntymäpäivänäni on myös Jerusalemin toimituksen ja studion syntymäpäivä. 12 vuotta sitten olimme Jerusalemissa viikon ja etsimme toimituspäällikkö Ants Seilerille asuntoa, johon hän voisi muuttaa Tallinnasta perheensä kanssa asumaan. Kaikki oli uutta ja vierasta, mutta Jumala johdatti pienessä ajassa kaikki järjestyksessä eteenpäin. Jumalalla oli ajatus ja hän tarvitsi ihmiset toimimaan ajatuksensa mukaan. Siitä sitten alkoi Israelin studion toiminta. Kaikella on alkunsa ja aikansa valmistuakseen tulevaan.
Pääsiäisen aikana käymme läpi Jeesuksen kuoleman ja sitä seuraavan pimeyden ajan ja saavumme keskelle ylösnousemuksen kirkkautta. Ristillä, keskellä Golgatan kumpua, sovitettiin minun syntini ja minun sairauteni, jotta minulla olisi iankaikkinen elämä. Jeesus ilmestyi kuolemansa jälkeen opetuslapsilleen ja sanoi: ”Älkää peljätkö.” Sama sanoma kuuluu tänään meille pelokkalle ja murheen murtamille: älkää peljätkö, minä se olen. Tämä viesti 2000 vuoden takaa on elävä ja voimallinen juuri tänä aikana, mitä elämme.
Mietimme TV7 Kaupan henkilökunnan kanssa, kuinka vastasimme lukijoittemme tarpeisiin. Niinpä aloitimme kaupan korona-alen eli kevätalen. Tarjolla on hyviä kirjoja, jotka vastaavat hätäämme ja epävarmuuteemme Jumalan lohduttavalla sanalla, ja saamme näin kokea uskovien yhteyttä yksinäisyydessämme.
”Aamun viileydessä, Jumala, kuljet askelin hitain ja aivan hiljaisin.
Sydämen maasta nostat ja käteesi suljet niin kuin linnun.
Katselet rauhoittavin, hyvin, lempein ja kirkkain kasvoin.
Kumarrut syvään rukousten puoleen kuin yli kukkasten.
Kuin kasteen kuivaat kyyneleet viittasi hyvään.
Kaikk’ kääntyvät sinuun kuin ihmettä kurkottaen.
Kun valvoin yössä huhtikuun, niin sydän hiljentyi
Jumalan askelien kuunteluun.
Hän luoksein pysähtyi, sydämen silmuun kireään
myös koski siunaavasti.
Kun astuin aamuun lempeään, näin kevään, vedet silmissään,
koin kevään sieluun asti.”
Mirjami Lähteenkorva
Siunaten, Mirja
