Valo on tullut maailmaan, mutta pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet sen asemesta pimeyden. Joh 3: 19
Pahojen tekojensa tähden ihmiset ovat valinneet pimeyden! Kreikankielinen alkuteksti sanoo vieläkin vahvemmin: Ihmiset rakastivat mieluummin pimeyttä.
Rakastatko sinä mieluummin pimeyttä vai valoa?
Vanha pariskunta, Urho ja Laura, oli yhtä aikaa kuolinvuoteellaan sairaalassa eri osastoilla. He olivat eläneet esimerkillistä, harmonista yhteiselämää. Nyt oli lähdön hetki. Nyt oli kohdattava kuolema. Yksin vai Jumalaan turvaten?
Urho tunnusti, että hän rukoilee hiljaa sydämessään, ja pyysi kertomaan Lauralle rukoilevansa tämän puolesta. Mutta itseään hän kutsui suureksi paskaksi. Hänellä oli tunnollaan jokin suuri synti. Sita hän ei halunnut pyytää Jumalalta anteeksi, koska hän ei uskonut saavansa sitä anteeksi. Hän kaihtoi valoa eikä tullut valoon. Näin hän valitsi pimeyden.
Laura oli aivoinfarktin takia pari viikkoa tajuttomana, mutta rukousvastauksena hän tuli tajuihinsa. Nyt Laura toisti kerta toisensa jälkeen päivän iskelmän sanoja: ”Anna mulle tähtitaivas, anna valo pimeään.” Hän ilmaisi puhuvansa Jumalalle. Kun Lauralle sitten kerrottiin ilosanoma Jeesuksesta ja syntien sovituksesta, rauhasta Jumalan kanssa ja taivaasta, niin Laura avasi sydämensä oven Jeesukselle. Hän sai kuulla: ”Tyttäreni, sinun syntisi on annettu sinulle anteeksi.”
Laura halusi, että tämä kerrotaan myös Urholle.
Urhon tila oli huonontunut niin, ettei puheesta enää tahtonut saada selvää. Mutta edelleen hän kieltäytyi luovuttamasta syntiään Jumalalle anteeksiannettavaksi. Yhden teon takia hän valitsi valon asemesta pimeyden. Kahden päivän kuluttua hän siirtyi varjojen maahan.
Herra muista hänen rukouksensa!
Laura eli vielä kuukauden, ja sitten hänkin laskeutui hiljaisuuden maahan. Hänen turvanaan oli Jeesus. Hän siirtyi pimeydestä valoon.
Ylistys sinulle, Jeesus, kun tulit maailmaan valoksi, avaamaan meidän silmämme ja saattamaan meidät ’pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo’.
Näin Sinä teet jokaiselle, joka haluaa! Minullekin!
Teksti: Veli Johannes