Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia. 2 Kor 1: 4
Näin sanotaan runsaan lohdutuksen Jumalasta. Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme. Kaikissa! Ei vain joissakin erikoistapauksissa. Ei! Vaan kaikissa, jopa itse aiheuttamissamme ahdingoissa!
Niin usein masennun, kun huomaan langenneeni taas kerran turhiin riitelyihin.
Ystäväni, jos olet samassa tilanteessa, kuule erään radiohartauden pitäjän kertomus pikkupojastaan. Poika touhusi tinasotilaittensa kanssa, jotka taistelivat ja kahakoivat keskenään. Sitten tämä toi leikkiin uuden hahmon, joka sanoi: ”Tulkaa minun mukaani! Minä olen Jeesus ja vien teidät lohdutuskeskukseen.”
Olemme usein kuin nämä pikkupojan tinasotilaat. Sodimme ja taistelemme keskenämme. Puremme ja haavoitamme. Ja sitten jälkeenpäin kärsimme yksin hiljaisuudessa. Ihmettelemme, missä Jumalan lohdutus ja apu viipyvät.
Ehkä Jumala antaa apunsa viipyä, koska et ole vielä kypsynyt siihen. Ehkä et ole vielä valmis lohduttamaan muita saatuasi itse Jumalalta lohdutuksen.
Jumalalla on omat tarkoituksensa ja päämääränsä. Hän on muokkaamassa sinusta käyttökelpoista astiaa.
Ystäväni, älä masennu kärsimyksistä, joita aiheutat itsellesi. Älä edes kärsimyksistä, jotka tulevat osallesi muitten taholta. Niin kuin saat osasi kärsimyksistä, niin saat myös lohdutuksesta osasi. Lähde vain Jeesuksen matkaan. Hän vie sinut mukanaan lohdutuskeskukseen ja tekee sinut astiaksi jaloa käyttöä varten.
Ja sitten, ystäväni, kun olet kärsinyt ja lohdutuksesta osasi saanut, osaat lohduttaa muita ahdingossa olevia.
Teksti: Veli Johannes