”Besalel, Oholiab ja kaikki käsityöläiset, joille Herra on antanut viisautta ja ymmärrystä valmistaa kaikkea, mitä pyhäkössä tarvitaan jumalanpalvelusta varten, tehkööt kaiken niin kuin Herra on käskenyt.” 2 Moos 36: 1
Kun Herra kutsuu sinua mahdottomalta tuntuvaan tehtävään, ota se rohkeasti vastaan. Herra ei kysy kykyjäsi vaan alttiuttasi. Varmista kuitenkin, että kutsu on todella Herralta. Silloin Hän antaa viisauden ja ymmärryksen ja voiman suorittaa tehtäväsi.
Näin kerran ikonimaalari Andrej Rublevista tehdyn elokuvan. Siinä on koskettava loppujakso kellonvalajan pojasta. Rublev itse on taltioinut tämän kertomuksen. Luin myöhemmin lehdestä kuvauksen tästä elokuvan loppujaksosta. Se rohkaisi minua.
Rohkaiskoon se myös sinua!
Novgorodiin on valmistunut katedraali, johon on ruhtinaan vaatimuksesta valettava kello, suuri kello. Vanha kellonvalaja on juuri kuollut, eikä kukaan muu osaa tehdä oikeaa pronssiseosta. Väärinvalettu kello ei soi. Työllä on kiire ja kukaan ei uskalla ottaa vastuuta.
Silloin entisen valajan keskenkasvuinen poika sanoo, että isä on kertonut hänelle valamisen salaisuudet. Monet kiistat ja väittelyt käydään ennen kuin kellon valaminen uskotaan pojan käsiin. Viikkoja kestävä ankara uurastus alkaa.
Suuri kuoppa kaivetaan, muotti tehdään ja peitetään, valureiät valmistetaan. Poika juoksee paikasta toiseen, jäljittelee isäänsä, on osaavan näköinen, kuitenkin sydänjuuriaan myöten peloissaan. Miten minun käy, miten meidän käy? Metalliseos kuumennetaan sulaksi suurissa upokkaissa ja kaadetaan valupaikalla valureikiin.
Kun valu on jäähtynyt, jättikello kaivetaan esiin ja kiskotaan taljoilla ylemmäksi. On kokeiltava sen ääntä. Noen tahrima poika on kuolemanväsynyt ja peloissaan. On alkanut sataa.
Hetken epäröinnin jälkeen vasara iskeytyy kellon helmaan. Syvältä sointuva, kantava ääni kajahtaa ja humisee kaukaisuuteen. Ihmiset huutavat riemuissaan ja heittelevät hattujaan. Poika pyörtyy jännityksestä ja väsymyksestä. Hän paljastaa Rubleville, ettei isä ollutkaan kertonut valamisen salaisuuksia.
Mutta hän oli ollut monesti isän mukana. Hän tahtoi yrittää ja onnistui. Sade on kiihtynyt. Poika istuu liejuuntuvassa maassa. Noki ja kyyneleet huuhtoutuvat hiljaa kasvoilta pois. Jäljelle jää täydellinen rauha.
Ystäväni, sama rauha on luvassa sinullekin, kun Herran antaman tehtävän ankarat taistot on käyty läpi voittoon asti!
Teksti: Veli Johannes