Autuas se, joka ei minua torju. (KR-92) Autuas on se, joka ei loukkaannu minuun. (KR-38) Luuk 7: 23
Jeesus haluaa, että olemme ”autuaita, siunattuja, onniteltavia, onnellisia”. Tätä kaikkea merkitseee kreikan sana ”makarios”. Ehdoksi Jeesus asettaa, ettemme loukkaannu häneen.
Ystäväni vei minut kerran miehen luokse, joka hänen mukaansa tarvitsi Jeesusta. Katselin ennen riskiä, nyt langanlaihaa ja katkeroitunutta miestä. Hän ei ollut onniteltava. Hänen epäuskonsa oli luettavissa hänen kasvoiltaan.
Puhuttiin Jeesuksesta ja siitä, että Hänessä meillä on syntien sovitus ja rauha. Mutta hän aggressiivisesti torjui Jeesuksen.
Hän kertoi, kuinka hän nuorena miehenä, rahaton kun oli, käveli Tampereelta Helsinkiin töitä etsimään. Matkalla hän rukoili, että Jumala järjestäisi hänelle ruoan. Mutta Jumala ei vastannut, joten hän joutui varastamaan nauriita pelloilta.
Hän loukkaantui Jumalaan ja katkeroitui.
Kysyin: ”Odotitko nälkääsi leivän satavan taivaasta? Etkö poikennut johonkin taloon kysymään ruokaa?”
Suuttuiko hän minuun, kun tajusi tyhmyytensä? En tiedä. Joka tapauksessa, hän katosi keittiön puolelle ja palasi sieltä hiilihangolla uhaten: ”Nyt lähdet täältä!”
Hän loukkaantui ystävään, joka yritti auttaa häntä.
En tavannut häntä enää. Mutta evankeliumi oli tuotu hänelle. Muistin häntä rukouksissani jonkun aikaa, kunnes kuulin, että hänet oli kirveellä telottu kuoliaaksi.
Ystäväni, polvistu kanssani rukoilemaan:
Jeesus, varjele minut, etten loukkaannu Sinuun tai Jumalaan, sillä se voi olla tie, jolta ei ole paluuta!
Varjele myös, etten lankeaisi Saatanan virittämään ansaan loukkaantumalla kanssakulkijoihini!
Varjele minut epäuskolta!
Teksti: Veli Johannes