Keille hän vannoi, etteivät he pääse hänen lepopaikkaansa? Niille, jotka eivät totelleet. Huomaamme näin, että perillepääsyn esti epäusko. Hepr 3: 18,19
Israelin kansa joutui neljänkymmenen vuoden ajaksi autiomaahan. Sinne he sortuivat, kaikki katselmuksessa lasketut miehet. Mutta heidän lapsensa Herra vei Kanaaninmaahan kuten oli luvannut.
Uskon viimeisenä koetinkivenä on kuuliaisuus. Kansa ei halunnut totella Herran käskyä ja lähteä ottamaan haltuunsa Luvattua maata. Tehtävän edessä he alkoivat itkeä ja parkua. He halusivat valita uuden johtajan Mooseksen tilalle ja palata takaisin Egyptiin. He jopa uhkasivat kivittää Joosuan ja Kalebin, kun nämä yrittivät rohkaista heitä. Kansa kuunteli mieluummin peloittelijoiden puheita. Nämä valoivat heihin epäuskoa, joka näkyi tottelemattomuutena.
Epäuskon näkyvänä merkkinä onkin tottelemattomuus noudattaa Jumalan ohjeita. Ja kun et halua totella, aina löydät ”hyviä perusteluja” epäuskollesi.
— Miten uskoa, kun rippipappi kavaltaa seurakunnan varoja ja saa potkut? totesi eräs laitapuolen kulkija. — Älä katso ihmisiin! Katso Jumalaan! Lue Hänen Sanaansa, Raamattua! Tämän ajatustenvaihdon hedelmänä epäuskon sumu hälveni ja miehessä syntyi usko Jeesukseen. Aggressiivinen, kiroileva ateistinainen perusteli omaa epäuskoaan: ”Työtoveri liittyi erääseen seurakuntaan ja sekosi syntisyyteensä. Lapset löysivät hirttäytyneen äitinsä.” Ateistinainen katseli Paholaisen töitä ja löysi sieltä verukkeen torjua Jeesuksen kutsu.
Älä sinä, ystäväni, etsi vikoja muista ihmisistä! Etsi itsestäsi! Näin löydät armollisemman asenteen toisiin. Älä sinä katsele Paholaisen töitä, vaan katsele Jumalan töitä! Näin epäusko väistyy, ja usko vahvistuu. Äläkä kuuntele epäuskon kylväjiä!
Teksti: Veli Johannes