Katso, minä olen koetellut sinua ahdingon ahjossa, niin kuin hopeaa sulatetaan, mutta en hopean tähden. Oman itseni tähden minä sen tein, sillä minä en salli nimeäni häväistävän, kunniaani minä en toiselle anna. Jes 48: 10,11
Jumala ilmoittaa taas kerran sanansa Israelille: Hänen oma kansansa on ’kovaa tekoa, sen niska rautaa ja otsa vaskea’. Sen asukkaat julistavat olevansa Israelin Jumalan palvelijoita, mutta eivät ole, eivät vakaasti ja vilpittömästi. Kansa kyllä vannoo Herran nimeen, mutta on harhautunut palvomaan epäjumaliaan, taottuja ja valettuja patsaitaan.
Mutta Herra ei salli nimeään häväistävän: ”Kunniani kirkkautta minä en kenellekään luovuta, en minulle kuuluvaa ylistystä jumalankuville.” (Jes 42: 8) Tämän tähden Israelin kansaa sulatellaan ahdingon ahjossa.
Rakas Jumalan lapsi, oletko sinäkin kahden tien kulkija? Oletko kovaa tekoa? Onko niskasi rautaa, niin ettet osaa todellisesti nöyrtyä Herrasi edessä? Onko otsasi vaskea, niin että et päästä ajatusmaailmaasi Jumalan puhetta itsellesi? Ja onko Jumala armossaan pannut sinut pehmenemään ahdistuksen ahjoon?
Ystäväni, tätä kysyn itseltänikin!
Herra, varjele minut, etten kovettaisi itseäni ja tulisi kuuroksi, kun haluat puhua minulle!
Ja sitten Herra! Monet suuret julistajat ovat sortuneet ottamaan itselleen sen kunnian, joka kuuluu yksin Sinulle. Heistä on tullut niin suuria, että Sinä, Herra, olet jäänyt heidän varjoonsa. Olet joutunut siirtämään heidät syrjään. Heidän julistajantyönsä onkin usein päättynyt häpeällisiin paljastuksiin.
Sillä Sinä, Herra, et kunniaasi toiselle luovuta!
Herra, pidä minut valveilla, etten tietämättäni tai tietoisesti ottaisi itselleni sitä kunniaa, mikä kuuluu yksin Sinulle!
Teksti: Veli Johannes