Monet sanovat: ”Kunpa saisimme osaksemme menestystä! Herra, käännä meihin kasvojesi valo.” Mutta sinä annat sydämeeni suuremman ilon kuin kukaan saa viinin ja viljan runsaudesta. Ps 4: 7,8
Psalmin alussa Daavid on rukoillut pääsyä ahdingosta, pääsyä ihmisistä, jotka panettelevat häntä. Ihmisistä, jotka tavoittelevat tyhjää, rakastavat valhetta ja vilppiä. Menestystä itselleen hän ei tässä psalmissa rukoile.
Daavid kuitenkin näkee, kuinka monet sitä vastoin rukoilevat itselleen menestystä. Ja menestyksensä takeeksi he pyytävät Herraa kääntämään heihin kasvojensa valon. (Katso 4.1.)
Kuinka usein tavoittelemmekaan menestystä! Suurta taloudellista menestystä tai kunniaa taiteen, tieteen, urheilun tai politiikan saralla! Ja kun sellainen meille lahjoitetaan, niin huomaamme, että se on ollut turhuutta ja tuulen tavoittelua. Kaikki, mitä maailma tarjosi, on saavutettu, mutta unettomina öinä sydämessä soi outo tyhjyys.
Tähän tyhjyyteen ei tuo apua viinanhuuruinen elämä, ei aviokumppanin vaihtaminen, eivät huumeet, eivät ylelliset nautinnot.
Miljardööri kävelee kotikaupungissaan junan alle, kun pörssikeinottelussa on tullut valtavat tappiot. Diktaattori teloitetaan. Filmitähti, taidemaalari tai kirjailija päätyy uransa huipulla itsemurhaan, kun maailman tarjoama kunnia ei täytäkään sydämen kaipuuta.
Mitä Daavid, Goljatin voittaja, Israelin historian suurin kuningas, ahdingossaan toteaa? Mitä sanoo kaiken saavuttanut mies, mies, jolle on annettu sellainen kunnia, että Jumalan Poikaa kutsutaan myös Daavidin Pojaksi? Mikä täyttää hänen sydämensä tyhjyyden?
Mutta sinä annat sydämeeni suuremman ilon kuin kukaan saa viinin ja viljan runsaudesta. Rauhassa menen levolle ja nukahdan. Sinä, Herra, sinä yksin olet minun suojani, minä saan elää turvassa. ( Ps 4: 8,9)
Teksti: Veli Johannes