Yöllä Paavali näki näyn. Makedonialainen mies seisoi hänen edessään ja pyysi: ”Tule meren yli tänne Makedoniaan ja auta meitä.” Apt 16: 9
Oli Euroopan kohtalonhetki. Paavali oli Jumalan johdatuksessa saapunut Troakseen Aasian mantereen läntisimpään pisteeseen. Nyt oli aika viedä ilosanoma Jeesuksesta Eurooppaan, ’auringonlaskun maahan’.
Paavali kertoi näkynsä muillekin, ja Luukas kirjoittaa: ”Me hankkiuduimme heti lähtemään Makedoniaan, sillä me ymmärsimme, että Jumala oli kutsunut meidät julistamaan evankeliumia siellä. (Apt 16: 10)
Ystäväni, kun kyselet Jumalan johdatusta elämäsi merellä, tarvitset linjamerkit. Karikkoisilla vesillä käytetään kahta, joskus kolmea linjamerkkiä. Kun purjehtiessasi näet niiden olevan täsmälleen allekkain, silloin tiedät olevasi oikealla väylällä.
Meille on olemassa kolme linjamerkkiä: Raamatun Sana, Hengen ilmoitus ja olosuhteet. Kun nämä ovat linjassa toisiinnsa nähden, voit luottaa, että olet oikealla reitillä.
Paavali tunsi fariseuksena Jumalan Sanan monet profetiat Jeesuksesta kuten: ”Minä teen sinusta valon kaikille kansoille, niin että pelastus ulottuu maan ääriin saakka.” (Jes 49: 6) Siinä ensimmäinen linjamerkki!
Pelkästään yhden raamatunjakeen varassa ei ole viisasta lähteä liikkeelle. Moniin haaksirikkoihin on ajauduttu, kun on unohdettu Raamatun muu ilmoitus ja laiminlyöty muutkin linjamerkit.
Toiseksi Hengen ilmoitus tuli Paavalille ilmestyksenä. Useimmiten se tulee meille sisäisenä vakaumuksena, Pyhän Hengen hiljaisena puheena hengessämme.
Kolmanneksi Jumala järjesti oikeat olosuhteet. Pyhä Henki oli estänyt Paavalia julistamasta sanaa Aasian maakunnassa eikä sallinut lähtöä Bityniaan. Näin Paavali ”ajautui” Troakseen, josta oli helppo purjehtia Makedoniaan.
Linjamerkit pitivät yhtä, joten Paavalilla ei ollut vaikeuksia ymmärtää, että Jumala oli kutsunut hänet julistamaan evankeliumia Makedoniassa.
Herra, kun etsin johdatustasi elämääni, auta minuakin tarkasti tutkimaan linjamerkkejäsi!
Kiitos, että niiden avulla suunnistaen voin turvallisin mielin käydä kohti edessä olevia tuntemattomia päiviä!
Teksti: Veli Johannes