Silloin kaikki se, mikä oli katkeraa, kääntyy parhaakseni. Sinä pelastat minut kuoleman kuilusta. Selkäsi taakse sinä heität kaikki minun syntini. Jes 38: 17
Kuningas Hiskia sairastui ja oli kuolemaisillaan. Silloin hän muistutti Herraa, kuinka vilpittömästi ja vakain sydämin hän oli vaeltanut. Ja nyt hänen oli kesken päiviensä mentävä pois. Hän joutuisi tuonelan porttien tuolla puolen viettämään ne vuodet, jotka häneltä jäivät elämättä. ( Jes 38: 10) Katkera murhe täytti hänen sydämensä.
Ystäväni, oletko sinä katkeroitunut olosuhteisiisi? Oletko katkeroitunut jollekin kanssakulkijallesi, ellet peräti Jumalalle? Tiedätkö, että katkeruutesi ja sen helliminen on itse asiassa synti. Se on kuin elimistöösi hiipinyt syöpä, hivuttava kuolema. Tähän syöpään löytyy kuitenkin täsmälääke — vilpitön rukous Herran puoleen.
Raamattu kertoo, kuinka Hiskia kääntyi seinään päin, ja rukoili; vuodatti sydämensä Jumalalle. Ja Herra kuuli hänen rukouksensa ja näki hänen kyyneleensä. Näin sinunkin kohdallasi, ystäväni!
Toivuttuaan Hiskiakin ymmärsi: katkeruus on tappava synti. Sen tähden hän kiitti Jumalaa, joka rakasti hänen sieluaan ja nosti sen kuoleman kurimuksesta. Hän kiitti Jumalaa, joka heitti kaikki hänen syntinsä selkänsä taakse, sen katkeruudenkin synnin.
Rakas sielu, nouse sinäkin upottavasta suosta! Luovu katkeruuden synnistä! Luovuta se rukouksessa Herralle ja voit Hiskian tavoin julistaa: ”Elävät, elävät sinua ylistävät, niin kuin minä tänään ylistän!” (Jes 38: 19)
Teksti: Veli Johannes