Sinä muistat tekosi, sinä häpeät, et tohdi suutasi avata häpeäsi tähden, kun minä annan anteeksi kaiken minkä olet tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala. Hes 16: 63
On vuosi 591 eKr. Hesekiel on kuudetta vuotta Babylonian pakkosiirtolaisuudessa, kun Herran käsi tarttuu häneen. Seuraa sarja näkyjä, jotka koskevat Jerusalemia, sen tuomiota synnistä, sen rangaistusta ja sen vääjäämätöntä tuhoa. Armonaika on kulumassa loppuun, kun Herran kirkkaus poistuu Jerusalemista. On enää viisi vuotta aikaa Jerusalemin totaaliseen tuhoon.
Kerta toisensa jälkeen Hesekiel saa Herralta tuomion sanat Jerusalemille, kaupungille, joka on täynnä verta ja väkivaltaa. Asukkaat kulkevat haureudessa muiden jumalien perässä, palvovat kauhistuttavia patsaitaan ja harjoittavat iljettäviä menojaan. Heidän syntinsä on julkea itsekkyys ja ylpeys. He viettävät yltäkylläistä ja huoletonta elämää, mutta kurjalle ja köyhälle he eivät kättänsä avaa. Kulta, hopea ja prameat korut eivät heitä pelasta, kun tuhon päivä koittaa.
Ja se päivä on jo ovella, vain viiden vuoden päässä.
Kaiken tämän tuomion julistuksen keskelle tulee kuitenkin Herralta sana, että hävityksen jälkeen tulee paluun aika, jolloin he saavat Häneltä kivisydämen tilalle elävän sydämen. (Hes 11: 19) Ja silloin he häpeävät, kun saavat anteeksi kaiken minkä ovat tehneet.
Ja tämä lupaus on kerran toteutuva lopullisesti, kun Jerusalemin kansa huutaa Hänen puoleensa, jonka he ovat ristiinnaulinneet!
Häpeämmekö me, sinä ja minä? Häpeämmekö kansamme puolesta? Häpeämmekö kaikkia niitä Herran silmissä iljettäviä tekoja, joihin olemme syyllistyneet?
Tuleeko aika, jolloin Suomen kansa taas kansakuntana huutaa Jeesuksen puoleen, Hänen, joka kuolemallaan sovitti maailman synnin?
Polvistukaamme ja kiittäkäämme, että meidänkin maamme voi uskossa ottaa vastaan lupauksen sanat:
Sinä muistat tekosi, sinä häpeät, et tohdi suutasi avata häpeäsi tähden, kun minä annan anteeksi kaiken minkä olet tehnyt. Näin sanoo Herra Jumala.
Teksti: Veli Johannes