14.3.2021

Syötyään leivänpalan Juudas lähti heti ulos. Oli yö. Joh 13: 30

Oli yö! Ja Juudas poistui lähtien kavaltajan tielle.

Oli yksi niistä hetkistä, kun pimeydellä on valta!

Juudas oli saanut vielä kiirastorstain iltanakin kuulla Jeesuksen käyttävän itsestään Jumalan nimeä: ”Minä olen se, joka olen.” (13: 19) Hän oli saanut ehtoollisenkin muiden opetuslasten tavoin. Mutta Saatana sai hänet kuitenkin saaliikseen. Miksi?

Juudas oli vaalinut salaista syntiä elämässään, mikä oli kaivanut pohjaa hänen sielunsa alta. Raamattu sanoo Juudaksen olleen varas ja yhteisen kukkaron haltijana pitäneen sen rahoja ominaan. (12: 6) Näin Saatanalla oli tarttumapinta Juudakseen. Ja sitten jättiläiskalmarin tavoin hän imukuppilonkeroillaan tarttui Juudakseen ja veti hänet mukaansa syvyyteen — Juudaksesta tuli kadotuksen lapsi.

Rakas Jumalan lapsi, me emme voi käsittää Jeesuksen rakkauden syvyyttä! Jeesus kutsui Juudasta ystäväkseen vielä Getsemanen yössä, kun tämä suudelmalla kavalsi Herransa. Mutta Juudas oli itse valinnut tiensä, eikä Jeesuskaan voinut häntä enää auttaa.

Saatana hyökkää sinunkin kimppuusi, ystäväni! Hän lähettää kiusauksia. Hän, valheen isä, houkuttelee sinua mukaansa. Älä lähde! Älä jätä Jeesusta! Älä lähde yöhön! Voi olla, ettei sieltä ole enää paluuta.

Raskautettu sielu, sinä, joka masentuneena murehdit syntisyyttäsi! Nosta pääsi! Käänny Jeesuksen puoleen ja muista: Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan sitä tuomitsemaan, vaan pelastamaan sen. ( 3: 17)

Herra Jeesus, auta minua varomaan salaisia, pieniä syntejä, jotka tekevät myyräntyötä sieluni maaperässä!

Varoita minua niistä, ettei tule päivä, jolloin tapahtuu suuri romahdus! Päivä, jolloin paluuta ei enää ole!

Teksti: Veli Johannes