Ajatelkaa, veljet, mitä te olitte, kun teidät kutsuttiin: teissä ei ollut monta ihmisten mielestä viisasta, ei monta vaikutusvaltaista, ei monta jalosukuista. 1 Kor 1: 26
Vanha Korintti, ”Hellaan silmäterä”, oli tuhoutunut sodissa, mutta sata vuotta myöhemmin Julius Caesar oli rakennuttanut sen uudelleen. Sen ensimmäiset asukkaat olivat sotaveteraaneja ja vapautettuja orjia. Nyt Paavalin aikana Korinttissa oli asukkaita jo noin 200 000, ja se oli Kreikan suurin kaupunki.
Korintti oli pahassa maineessa ylellisen huvielämän ja irstauden vuoksi. Kreikan kieleen muodostui jopa verbi ”korintiadzomai”, elää korinttilaisittain. Täällä Paavali puolentoista vuoden ajan kutsui ihmisiä ’pimeydestä valoon, Saatanan vallasta Jumalan luo’.
Niistä, jotka ottivat kutsun vastaan, ei monikaan ollut vaikutusvaltainen, jalosukuinen tai tämän maailman älyniekka. Ja näin se on edelleenkin. Evankeliumi kelpaa heikoille, sairaille ja nöyryytetyille. Heillä ei ole väärää luottamusta omiin kykyihinsä.
Ystäväni, jos rukoilet elämässään menestyneille ihmisille Jeesuksen kohtaamista, rukoilet itse asiassa heille vaikeuksia. Sillä harva ihminen kääntyy menestyksen päivinä. He ovat ’viisaudessaan’ valmiit jopa haastamaan itse Jumalan. Muistan kuvataiteilijan, jolle yritin tuoda ilosanomaa Jeesuksesta. Hän huusi jalkaa polkien: ”Tässä talossa minä olen jumala!”
Herra, tutki minut! Olenko väärällä tiellä? Luotanko omaan viisauteeni ja omiin kykyihini enemmän kuin Sinuun?
Jos näin on, ohjaa minut oikealle tielle!
Teksti: Veli Johannes