Totisesti, totisesti: tulee aika — ja se on jo nyt — jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen. Ne, jotka sen kuulevat, saavat elää, sillä Isä, elämän lähde, on tehnyt myös Pojasta elämän lähteen. Joh 5: 25,26
Jeesus ei tässä puhu haudoissa makaavista kuolleista. Hehän eivät kuule mitään. Jeesus puhuu kuulijoilleen, meillekin, jotka olemme rikkomuksiimme, synteihimme kuolleita. Hän puhuu tässä ja nyt. Sinulle ja minulle!
Sinä, joka epäröit, vaikka olet kuullut Jumalan Pojan äänen. Älä ole niin kuin se mies, joka kuolinvuoteellaan hoki kerta toisensa jälkeen: ”Olen tehnyt niin suuren synnin, että sitä ei voi saada anteeksi.” Hänelle vakuutamalla vakuutettiin: jos me vain tunnustamme syntimme, niin Jumala antaa ne anteeksi. Hän kuitenkin kieltäytyi uskomasta Jumalan Pojan sanoja: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” (Mark 2: 5)
Sinä, joka epäröit, toimi kuin se mies, jonka kerran tapasin. Hänellä oli henkirikos tunnollaan, mutta hän tuli Jeesuksen luo, elämän lähteelle. Painot putosivat rinnan päältä. Anteeksiannon kokeneena hän kerta toisensa jälkeen hoki: ”Mieletön juttu! Mieletön juttu!”
Ja sinä, joka olet tehnyt totisen kääntymyksen Jeesuksen puoleen, kiitä! Kiitä toisenkin kerran! Ylistä Jeesusta siitä, että olet saanut siirtyä kuolemasta elämään.
Jolla on Poika, sillä on elämä. Jolla ei Jumalan Poikaa ole, sillä ei ole elämää. (1 Joh 5: 12)
Tämä on totta nytkin 2000-luvun Suomessa.
Sinunkin ja minunkin elämässä!
Teksti: Veli Johannes