Isä on Minut pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan. Kuinka te voitte väittää minun pilkkaavan Jumalaa, kun sanon olevani Jumalan Poika? Joh 10: 36
Joskus kuulee väitettävän, ettei Jeesus itse koskaan sanonut olevansa Jumalan Poika. Tässä Hän kuitenkin saa syytteen Jumalan pilkasta, kun Hän on sanonut olevansa Jumalan Poika. Mutta ”Ihmisen Poika” oli se ilmaisu, jota Jeesus käytti itsestään useimmin. Hänhän eli ihmisenä ihmisten joukossa.
Ystäväni, arvostatko Jeesusta vain Ihmisen Poikana, vain suurena opettajana? Vai arvostatko Häntä myös uhrikaritsana, Jumalan Poikana, joka sovitti syntimme?
Vaikeata tämä oli aluksi Jeesuksen veljillekin ja Marialle, Jeesuksen äidille. He jopa tulivat kerran Kapernaumiin ottaakseen Jeesuksen huostaansa, koska luulivat Hänen olevan poissa tolaltaan.
Kaikki opetuslapsetkin pakenivat ja jättivät Jeesuksen Getsemanen yössä. Ristin juurelle opetuslapsista uskaltautui ainoastaan Johannes. Muilta petti rohkeus. Mutta kolme pakanaa ja kaksi salaista opetuslasta liittyi pitkäperjantain tapahtumissa niiden joukkoon, jotka tunnustivat Jeesuksen kuninkuuden ja jumaluuden.
Ensimmäisenä heistä oli Pilatus: ”Tässä on teidän kuninkaanne.” (Joh 19: 14)
Toisena ristinrikollinen:”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” (Luuk 23: 42)
Kolmantena sadanpäällikkö: ”Tämä mies oli todella Jumalan poika.” (Mark 15: 39)
Ja lopuksi Joosef Arimatialainen sekä Nikodemos astuivat tunnustajien joukkoon. Vaikka he olivat vain salaa opetuslapsia, he uskaltautuivat ottamaan vastuun Jeesuksen hautaamisesta.
Kun sitten helluntaina Pyhä Henki vuodatettiin, niin Jeesuksen veljetkin saivat uskon. Heistä Jaakob ja Juudas jopa nousivat aikanaan alkuseurakunnan johtoon.
Ja pelokkaista opetuslapsista tuli voiman täyttämiä miehiä. Arastelematta he alkoivat julistaa, että Jeesus, Ihmisen Poika, on Jumalan Poika, ylösnoussut Messias.
Marttyyrikuoleman edessäkään he eivät menettäneet rohkeuttaan. Ja näin he saivat kirkastaa Jeesusta.
Ystäväni, onhan Jeesus sinulle ei ainoastaan Ihmisen Poika, suuri opettaja, vaan myös Jumalan Poika!
Teksti: Veli Johannes