Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli, ja Jeesus kysyi häneltä: ”Mitä haluat minun tekevän sinulle?” Mies vastasi: ”Herra , anna minulle näköni.” Luuk 18: 40,41
Sokea Bartimaios oli istumassa Jerikoon vievän tien vieressä, kun Jeesus oli menossa ohi. ”Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!” oli hänen avunhuutonsa. Ihmisiltä Bartimaios sai vain tylyt ’ole hiljaa’ kiellot! Mutta Jeesus pysähtyi, ja Barttimaios sai esittää pyyntönsä: ”Herra, anna minulle näköni.” Siinä samassa hän sai näkönsä, ja hän lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa.
Ystäväni, oletko sinä niitä, jotka estävät ihmisiä tulemasta Jeesuksen luo? Vai niitä, jotka tuovat heitä Herramme luo? Kun ’sokea’ lähimmäisemme pimeässä haparoiden, tuskassaan, ei näe eikä ymmärrä, on sinun, joka näet, vietävä hänet Jeesuksen luo.
Seurakunnan perheleirillä pidettiin vapaaehtoinen iltahetki takkahuoneessa. Yksi sisar ’varasti’ illan puhumalla koko ajan. Hän vuodatti tuskansa muille. Hän etsi Jumalaa. Mutta kukaan ei sanonut mitään. Seurakunnan naislehtorikin oli vaiti. Silloin yksi veli, kun ilta alkoi olla lopuillaan, rohkaisi itsensä, kertoi oman tiensä Jumalan luo ja kysyi sisarelta: ”Haluatko ottaa Jeesuksen syntiesi sovittajaksi, elämäsi Herraksi?”
Hän halusi, ja veli pyysi naislehtoria johdattamaan sisaren uskonrukoukseen.
Seuraavana aamuna leirin yhteisessä aamuhetkessä veljen vaimo kuiskasi: ”Mitä sinä oikein olet tehnyt eilen illalla?” Naislehtori oli todennut vaimolle, ettei hän pidä tuollaisesta aggressiivisesta evankelioinnista. Veljen onneksi kyseinen sisar, onnea säteillen, halusi lukea kaikille yöllä kirjoittamansa runon. Se oli täynnä riemua ja ylistystä siitä, että Jeesus oli ottanut hänet omakseen.
Herra Jeesus, anna minulle uskallusta rohkeasti tuoda etsivä lähimmäiseni luoksesi!
Varjele minut, etten olisi tietoisesti tai tietämättäni estämässä ketään etsijää tulemasta luoksesi!
Teksti: Veli Johannes