Teille on suotu se armo, että saatte uskoa Kristukseen ja vielä kärsiäkin hänen puolestaan. Fil 1: 29
Tässä Paavali ilmoittaa meille kaksi syvää totuutta, jotka koskevat Jumalan valtakunnan kansalaisia. Meille on suotu armo, että saamme uskoa Kristukseen. Meille on suotu armo jopa kärsiä Kristuksen puolesta. Myös Pietari puhuu tästä kärsimyksestä meille. ( 1 Piet 2: 20)
Ensiksikin usko on suotu meille armosta. Se on siis Jumalan lahja, jonka olemme ottaneet vastaan — usein vasta pitkän ja vaivalloisen suostuttelun jälkeen.
Ystäväni, sinä, joka ehkä kipuilet uskosi kanssa! Et ole ainoa. Muistan, kuinka vastaanhangoitteleva itse olin. Jumalan piti käyttää moninaisia koettelemuksia, jotta nöyrtyisin Hänen kutsuunsa. Taitaa olla, ettei uskoa voi oppia mitenkään muuten kuin koettelemusten koulun kautta. Jumalan käsittämätöntä armoa on, että saan uskoa Jeesukseen. Tämän sydämessäni tunnustan, vaikka en taida tätä armoa pohjia myöten ymmärtää.
Toiseksi, rakas kanssakilvoittelijani, oletko koskaan ajatellut, että sekin on armoa, että saat kärsiä Kristuksen puolesta? Oikeastaan siihen sinut on kutsuttukin!
Kysyt, miksi? Kutsu on usein meiltä salattu. Paavali sanoi Kristusta ja seurakuntaa suureksi salaisuudeksi.
Kuule Paavalia, kun hän kirjoittaa kolossalaisille: ”Nyt iloitsen saadessani kärsiä teidän hyväksenne. Sen, mitä Kristuksen ahdistuksista vielä puuttuu, minä täytän omassa ruumiissani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta.” (Kol 1: 24)
Seurakunnan, oman ruumiinsa, puolesta Jeesus kärsi ja antoi henkensä. Valmistaudu kärsimyksiin, jos tahdot rakentaa Kristuksen seurakuntaruumista!
Ja jos tahdot, niin Jumala antaa sinullekin voiman ja ilon, niin kuin Hän antoi Paavalille.
Kysymys on vain: Tahdotko sinä? Tahdonko minä?
Teksti: Veli Johannes